Tänään treenattiin Mestarintiellä, Vantaan Kivistössä. Pääosassa oli Wiima, joka kävi tekemässä neljän piston hakuradan erittäin lumisessa metsässä (ja kun pakkastakaan ei ollut kuin nimeksi, oli lumi hyvin märkää ja näin ollen erittäin raskas kulkea…sekä koiralle että emännälle).
Aikaisemmissa treeneissä ollaan vähän aikaa keskitytty laatikkopiston harjoitteluun, joten tänään tehtiinkin erilainen treeni vaihtelun vuoksi ja mielen virkistyksen kannalta. Tehtiin sekametsää norjalaisittain eli käveltiin Wiiman kanssa ensin keskilinjaa radan loppuun, ja tultiin sieltä alkuun päin aina jokaisella piilolla maalimiehen apuja kuunnellen. Näkyvyyttä ei ollut 50 metriin asti, joten jokaiselta maalimieheltä tuli ääniapu. Tällä kertaa en ottanut mitään odotuksia viimeisen avun jälkeen, vaan päästin Wiiman heti etsimään ensimmäistä maalimiestä, kun kaikki oli ”katsottu”. Kaikki pistot suora-palkalla.
Hakuradan oikea puoli oli melkoisen metsäistä, ei kuitenkaan pahaa ryteikköä (isompia kuusia, joiden kätköihin sai erittäin hyvin maalimiehiä piiloon) ja vasemmalla taas mentiin enimmäkseen hakkuuaukealla, missä vaikeutta lisäsi muutama keskilinjan suuntaisesti kaatunut puu. Tuuli tuli tällä kertaa vahvasti alueen vasemmalta puolelta, eli vasemmalle koira sai työskennellä vastatuuleen ja oikealle piti upota myötätuuleen (hyvä treeni siis).
Wiima oli hyvin innoissaan (kuten yleensä aina hakumetsässä) ja ääniapujen perään olisi pitänyt päästä hyvin nopeasti. Pientä vinkumista on nykyisin tullut lähetyskäskyä odotellessa…eli ylimääräinen into alkaa jo vuotamaan. Toistaiseksi en ole tähän hirveästi puuttunut, mutta jos se tästä vielä lisääntyy, lienee paikallaan pyytää koiraa olemaan hiljaa (en ole tähänkään asti kuitenkaan lähtökäskyä antanut, ennen kuin suu on ollut kiinni!).
Jokaiselle pistolle Wiima lähti kuin tykin suusta, eikä märkä ja koiraa kainaloihin ulottuva hanki sen vauhtia vähentänyt. Yhtään ylimääräistä tyhjää ei tullut, vaan joka lähetyksellä sain maalimieheltä kuittauksen koiran löydöstä. Kun sitä näkyvyyttä ei tällä kertaa ollut, en pysty paljoakaan kommentoimaan koiran työskentelystä…mutta ainakin niin kauan kun häntä näkyi, oli koira menossa suoraan eteenpäin. Wiimalla on mielestäni ollut aina hyvin vahvat, suorat ja syvät pistot, joten mihinkäpä tuo tänään olisi toimintaansa muuttanut, kun vielä apujakin sai.
Tämän päivän erikoisuus oli myöskin se, että kuljetin koiran piilolta takaisin keskilinjalle ilman hihnaa (koirien valjaat roikkuivat koko treenien ajan kotinaulakossa) – eli vähän hallintaharjoituksiakin. Yllättävän hyvin toimi, ja Wiima pysyi lähelläni ja tuli uuteen lähetyspaikkaan pelkillä käskyillä. Tässäkin asiassa lienee taas oma epävarmuus ollut suurin syy, miksi koiran on aina hihnaan piilolla kytkenyt. Mutta näin sitä unohduksien myötä joutuu ottamaan askeleita eteenpäin = )
Jatkosuunnitelmia: jätetään laatikkoharjoitukset nyt vähäksi aikaa hautumaan ja aletaan harjoittelemaan tyhjiä pistoja siellä sun täällä. Ja toki jatketaan hallintaharjoituksia, eli palataan piilolta keskilinjalle namien/lelun kanssa. Lisäksi ilmaisutreenit pitäisi taas potkaista kunnolla käyntiin, jotta pääsisi jossakin vaiheessa niitäkin metsään kokeilemaan.
