Pudotettu esine:
Kuten Wiiman treeniraportissa kerroin, Ruska ei nyt toistaiseksi käy hakuradalla…ellei sitten olosuhteet ole sopivat. Ruska selvästi inhoaa syvässä hangessa juoksemista, ja sitä ei nyt SA-taudin herkistämä iho ainakaan helpota – edellisissä treeneissä Ruska valitsi kaikki alueella risteilevät polut ja juoksi niitä pitkin piiloille ja näytöille (esim. radan puolesta välistä palasi etulinjalla kulkevalle polulle ja juoksutti minut sitä kautta maalimiehen luo)…ja tätähän emme missään nimessä halua koiralle opettaa. Tänään siis Wiima teki töitä hangessa ja Ruska sai purkaa intoaan pudotetun esineen noudossa.
Hanska on siis selvästi jo tuttu juttu ja intoa riittää – jopa vähän liiankin kanssa. Tänään Ruska tahtoi ennakoida noutoon lähtemistä erittäin paljon, eli kesken seuraamisen (hanskan tiputtamisen jälkeen) jäi seisomaan ja odottamaan tai sitten kiepsahti eteeni naama tulosuuntaan. Otin koiran aina uudelleen seuraamaan, ja seurautin hyvän, tiiviin pätkän ennen kääntymistä. Siinäkin odotin koiran kontaktin ennen TIPPU! –käskyä. Pari kertaa nappasin myös koiran hihnaan seuraamisen ajaksi, mikä selvästi auttoi keskittymiseen ja Ruska malttoi odottaa minun pysähtymistä ja kääntymistä.
Tähän sain sitten treenien jälkeen paljon parempia keinoja (kiitos Reija!) – eli jälleen kerran pitää muistaa se palkan satunnaisuus/yllätyksellisyys ja riittävän lyhyissä pätkissä tekeminen. Olisi hyvä palkata koiraa välillä myös seuraamisesta, esim. heti hanskan tiputtamisen jälkeen patukalla tms. Hyvä keino voisi kuulemma myös olla se, että tiputtaa matkalle kolmekin esinettä ja palkkaa taas koiran hyvästä seuraamisesta. Näin koira ei ennakoi esineen noutoa, vaan oppii, että palkka voi tulla ihan missä vaan ja mistä tilanteesta tahansa. Heti seuraavassa treenissä kokeillaan!!!
Toinen treenattava asia liittyy noutomatkan pituuteen – nyt selvästi pitää harjoitella eri pituisia noutomatkoja, jotta Ruska muistaa mennä tarpeeksi pitkälle: tänään yhdellä kertaa Ruska kääntyi epäuskoisena pois, kun ei hanska tullutkaan normaalissa ajassa vastaan. Lähti sitten kuitenkin uudella käskyllä taas hakemaan ja sittenpä juoksikin reippaasti riittävän pitkälle ja toi hanskan iloisesti takaisin. Tässäkin pitää vaan muistaa matkan pikku hiljaa pidentäminen…eli sama juttu kuin seuraamisen opettelussa; eihän siinäkään lähdetä heti kävelemään koko kaaviota, vaan otetaan välillä lyhyttä, välillä pidempää matkaa ja ikään kuin huomaamattaan kasvatetaan matkan pituutta koko ajan.
Miksi sitä pitää ensin tehdä ”väärin” ennen kuin muistaa ja tajuaa paremman tavan?!?
