Tänä maanantaina saimme Taposen Katjan opastusta tottis-haasteisiin – itse olin etukäteen kirjoittanut hänelle Ruskan edistämisestä seuraamisessa sekä noudon huonosta kapulaotteesta. (sitä, mitä Mervi oli meistä ennakkoon kertonut, en tiedä vielä tänäänkään...ja ehkä hyvä niin...)Näihin sitten puututtiin tänään, mutta kävikin yllättäen niin, että sapiskaa sai enemmän ohjaaja kuin koira

Alkuun näytin pätkän seuraamista koira hihnassa. Siinä Ruska ei ole aikaisemminkaan edistänyt niin paljon kuin vapaana seuraamisessa, joten se meni nytkin ihan ok. Minua vaan huomautettiin jäykkänä kävelemisestä (taisipa olla jotain puhetta jonkin sorttisesta lapamadosta…) sekä huonoista käännöksistä. Kun sitten otin hihnan pois ja seurautin Ruskaa vapaana, ei Katja meinannut uskoa meillä olevan edistämisongelmaa…ei nimittäin Ruska edistänyt yhtään niin paljon mitä aikaisemmin. Tässäkin isompi ongelma tuntui olevan minun löysät käännökset ja pysähdykset…joten sittenpä treenattiinkin niitä. Sainkin jonkun onnistuneen suorituksen ja hyvin paljon uskoa tulevaisuuteen!

Eli siis Katjan tulkinta oli koirasta ja minusta sellainen, että kunhan minä muistan olla tarpeeksi terävä ja täsmällinen tekemisissäni, koira reagoi siihen samalla tavalla ja suoriutuu tekemisestään hyvin. Edistäminen ei siis sittenkään ole niin iso juttu, mitä ehkä aikaisemmin luulin!!! Nyt vain ohjaaja kuivaharjoittelemaan teräviä, ytimekkäitä käännöksiä sekä pysähdyksiä – ja sitten koira vaan siihen mukaan, kunhan askelkuviot on hanskassa.

Noudossa tehtiin yksi heitto, jossa Ruska tapansa mukaan pyöritteli kapulaa suussa lähestyessään minua. Tähän reseptiksi saatiin ohje harjoitella kunnon pito-otetta esim. patukalla: koira istumaan eteen, patukka suuhun ja pieni veto päälle…jos ote ei pidä, ”ei noin” ja uusi käsky (tätä kannattaa tehdä myös kapulalla). Näin koira oppii olemaan ennakoimatta luovutusta, eikä löysää otetta.

Katjan varoitteluista huolimatta minulle ainakin jäi hyvä fiilis teho-treenistä – lyhyt ja ytimekäs, mutta paljon tulevaisuuteen vinkkejä antava. Lisäksi oli positiivista kuulla, että tekemisemme näyttää olevan ihan hyvällä mallilla – eli ei muuta kuin kisoja odottelemaan = )

…ja jatkossa muistan myös sen, että koira ei jää yksin pyörittelemään patukkaa/lelua...jos en keskity koiraan, lelut pois…kentällä on kivaa vain ohjaajan kanssa touhutessa!

 

KIITOS KATJA!