Tiistai-ilta, Vanhan Tuusulantien ja Korsontien risteys, pieni treeniporukka ja lyhyet, ytimekkäät treenit. Wiimalle en tällä kertaa ottanut pistoja laisinkaan, vaan tehtiin lyhyt ilmaisuharjoitus seuraavasti:

Keskilinjalla maalimies härnäsi hieman narupallolla ja kun Wiima haukahti, lähti maalimies ”säikähtäen” metsään n. 10 – 15 metrin päähän. Itse menin Wiiman kanssa keskilinjaa hieman eteenpäin (maalimiehen kohdalle) ja lähetin normaalisti HAE! –käskyllä. Kun Wiima tuli maalimiehelle, houkutteli maalimies Wiiman haukkumaan (kädet rinnan päällä ja narupallo käsien takana) ja kun Wiimalta tuli pari haukkua, sai Wiima palkan eli leikin narupallolla.

Kahdella ensimmäisellä kerralla Wiima keskittyi enemmän nuolemaan maalimiehen kasvoja (kiitos Osmolle!), mutta kun maalimiehet kärsivällisesti ottivat ystävälliset lipaisut vastaan ja jatkoivat haukun herättelyä, niin tulihan se äänikin sieltä (kiitos maalimiehille!). Kolmas toisto onnistui jo ihan hyvin, eli Wiima tajusi nopeasti, ettei palkka irtoa kuin haukulla…ja neljäs olikin sitten jo lähes ihanteellinen: Wiima aloitti haukun todella nopeasti maalimiehelle tultuaan ja sai palkan muutaman haukun jälkeen.

Omat johtopäätökset: Wiima on nopea oppimaan ja kun näitä toistoja nyt saataisiin mahdollisimman paljon, ei ilmaisun rakentamiseen varmasti kauan aikaa mene. Pikku hiljaa voi alkaa kasvattamaan haukkujen määrää sekä piilon syvyyttä – mutta enpähän tässäkään halua kiirehtiä…hiljaa hyvä tulee = )