Tämän maanantai-illan ohjelmassa oli jälleen vieraileva kouluttaja, eli Virve Sormunen saapui kentällemme opastamaan meikäläisiä koiriemme koulutuksessa. Minä ja Ruska olimme ilmoittautuneet mukaan oppia hakemaan ja sitähän saimme. Itse koulutukseen valmistautuminen ei tällä kertaa mennyt ”kaikkien oppikirjan sääntöjen mukaan”, sillä minä olin töissä klo 10 – 18 ja koulutus alkoi jo klo 18 kentällämme Nahkelassa. Olin pakannut tavarat autoon jo aamulla, tullut töihin isännän autolla ja kun työpäivä päättyi, tuli isäntä Ruskan kanssa työpaikalleni, jossa vaihdoimme autoja ja minä huristelin kovaa vauhtia (ei missään nimessä ylinopeutta) koulutuskentälle. Missasin harmikseni Virven omat esittelyt ja ”alkulöpinät”, joissa ihan varmasti olisi ollut paljon mielenkiintoista kuultavaa. Noh, ei voi mitään – näin tällä kertaa.

Kun sitten tuli meidän vuoro, päätin kysellä neuvoja edelleen seuraamisen hiomiseen. Kerroin yhteisestä taustastamme ja näytin, millaista seuraaminen tällä hetkellä on. Virven kommentit olivat hyvin positiivisia: Ruska seuraa hyvin aktiivisesti, reagoi käännöksiin nopeasti ja pitää pääosin paikkansa hyvin. Tällä kertaa väljyyttä oli tullut parissa oikealle käännöksessä – tätä siis tarkkailtava jatkossa (ja tähän voisi kuulemma keksiä / kehittää jonkinlaisen tavan kertoa koiralle, että olemme kohta kääntymässä oikealle…esim. olkapään liike tms.). Lisäksi Virve kiinnitti huomiota koiran istumisnopeuteen…tai siis hitauteen: kun koira on hyvin hektinen ja aktiivinen seuraamisen aikana, voisi se istua perusasentoon vieläkin nopeammin, jotta koko liike näyttäisi ”yhtäläiseltä”. Täytyy kyllä myöntää, että en sitten muistanut pysähtyä kovinkaan nopeasti ja täsmällisesti – ihan vielä ei Taposen Katjan opetukset ole selkärankaan iskostuneet…nimittäin tämä ihan selvästi vaikuttaa Ruskankin tekemiseen ja uskon omalla toiminnalla saavani tähän nopeutta lisää.

Yleisön kommenttina tuli, että Ruska oli tänään tavallistakin hektisempi seuraamisen aikana…suu ja kieli oli käynyt lähes koko ajan (ei ääntä, mutta leukojen napsuttelua jne.). Itse epäilen, että tähän vaikutti paljon tuo aikaisemmin selittämäni ”tyyli tulla koulutukseen”, eli olimme olleet erillämme aamusta lähtien ja näimme Ruskan kanssa pitkästä aikaa vasta hetki ennen kentälle tuloa – olisiko tästä tullut koiraan ylimääräinen annos energiaa, en tiedä. On kuitenkin hyvä seurata, onko Ruskan viretila todella entisestään nousussa…vielä toistaiseksi Virvekään ei nähnyt siinä ongelmaa tai puuttumisen arvoista toimintaa, mutta jos asia vielä ”pahenee” ja johtaa esim. ääntelyyn, pitää siihenkin pyrkiä puuttumaan.

Toisena aiheena nostin esille noutoliikkeen, jossa siis Ruska pyörittelee kapulaa suussaan lähestyessään minua. Tässä Virven periaatteena oli järjestää koiralle noutotilanne niin, ettei se ennätä pelata kapulalla – eli tehdä nopea vaihto esim. makupalaan. Toteutus: kapula n. metrin päähän, koiralle käsky ja lähes heti, kun koira on tulossa kapulan kanssa kohti, irroitussana ja vaihto makupalaan. Tässä matka riippuu paljon koirasta ja siitä, missä vaiheessa pureskelua yleensä on esiintynyt. Ruskalla kapulan pureskelu on alkanut yleensä vasta pari metriä ennen minua, joten tässä varmaankin voimme suht nopeasti lisätä noutomatkaa…mutta minun on oltava tarkkana siitä, että annan irroituskäskyn ennen kuin pureskelu alkaa – ja todellakin, koiran ei tässä tarvitse vielä olla luovutusasennossa edessäni. Ehdottomasti kokeillaan ja treenaillaan!

Kiitos Virvelle opastuksesta ja uusista koulutusideoista!