Maisalassa treenattiin ja kevät on onneksi edennyt hurjaa vauhtia, joten lunta ei metsässä ollut kuin nimeksi…löytyi niitä kinoksiakin kyllä, mutta hyvin saatiin treenit tehtyä. Oma fiilis treenien jälkeen oli vähän kaksijakoinen, mutta ei kai se auta muu kuin mennä eteenpäin ja parantaa seuraavissa treeneissä.
Ruskan kanssa aloitettiin radan vasemmalta puolelta, etukulmasta, missä oli maalimies valmiina irtorullan kanssa. Ruska lähti hyvin, löysi ukon, toi rullan ja näyttökin meni kuten ennenkin – suoraan ja vauhdikkaasti. Tämän jälkeen sitten alkoikin vaikeudet.
Toinen maalimies oli radan oikealla puolella, ja matkalla n. 30 metrin syvyydessä vastassa oli isohko oja (täysin jäässä kuitenkin). Maalimies oli ojan toisella puolella n. 50 metrissä. Ruska lähti hyvin, mutta kun oja tuli vastaan, ei sen yli noin vain mentykään – ei ensimmäisellä, ei toisella eikä kolmannellakaan kerralla…vaikka apuja otettiin välittömästi ensimmäisen ”tyhjän” jälkeen. Parilla ensimmäisellä yrityksellä koira ei ollut käynyt kovinkaan lähellä maalimiestä, kolmannella oli ollut jo lähellä…mutta minä kutsuin koiran pois, koska emme halunneet antaa palkkaa ”väärästä tavasta työskennellä”. Neljäs yritys sitten onnistui, rulla tuli perille asti ja näyttö meni hyvin.
Piilolta palattuani sain asiallisen ja aiheellisen palautteen Merviltä – selvästi oli oma olemus ja hermo kiristynyt, mikä sitten näkyi minun äänessä ja toiminnassa…eli ohje kuului: jos on aihetta suuttua, suutu ja kerro se kunnolla, mutta älä jätä negatiivista vaihetta päälle, varsinkaan näin ohjaajaherkän koiran kanssa. Kiitos, palaute osui ja upposi – toivottavasti muistan tulevaisuudessa!
Kolmas lähetys oli suunniteltu tyhjä, joka meni ihan ok…koira nousi rinnettä ylös, kääntyi eteenpäin ja tuli laatikkomallisesti pois. Pistolla olisi voinut olla syvyyttä enemmänkin, mutta hyvässä vastatuulessa hyväksyin sen ja laitoin koiran radalla toiselle puolelle, jälleen ojan ylitykseen. Nyt tuli sitten totaalinen muistikatko…menikö tämä ilman apuja ja yhdellä lähetyksellä…en muista, mutta pieni sekaannus tässäkin tuli, sillä suunnitelmassa oli merkattu suora palkka, mutta siitä huolimatta Ruska juoksi minua vastaan irtorulla suussaan – ei muuta kuin koira kiinni ja näytölle, koiraa ei minun vastaantulo hämännyt laisinkaan.
Viimeinen maalimies löytyi sitten seuraavalla lähetyksellä, radan vasemmalta puolelta ”puumajasta”. Suoralla palkalla tämäkin mentiin, eikä siinä ollut mitään huomautettavaa.
Itseäni tämän päivän treeneistä suomin melkoisesti…mutta erehtyväisiähän me ollaan, ja tuskin mitään peruuttamatonta aikaan saatiin. Nyt taidetaan jatkossa ottaa paljon helppoja treenejä, joissa testaillaan näiden erilaisten maastoesteiden ylityksiä. Seuraava yritys onkin jo keskiviikkona, sillä Ruska pääsee paikkaamaan Wiiman hakuryhmään yhtä kevätlomailijaa (Wiima on isännän kanssa lomalla pohjoisessa poroja etsiskelemässä).
...niin ja sanottakoon se vielä selvennykseksi, että en siis ollut koiralle vihainen noista ylimääräisistä tyhjistä, vaan piilolta palaamisen "ei hallinnasta"...eli jouduin useampaan kertaan huomauttamaan Ruskaa mukana kulkemisesta, mistä Mervi sitten kommenttinsa antoi!
