Esineruutu:

Keskiviikkoaamuna oltiin virkeinä heti puoli yhdeksältä valmiina treenaamaan Tintin ja Remun kanssa esineruutua. Tallattiin n. 15 m x 50 m kaistale, jolle Tintti vei valmiiksi yhden esineen (musta sukka). Tuuli tuli sivusta, joten laitettiin esine tuulen ”yläpuolelle” ja lähetin sitten koiran toista reunaa pitkin. Tällä kertaa tämä onnistui mainiosti, eli Ruska juoksi tarpeeksi syvälle, sai hajun ja toi esineen hurjaa vauhtia takaisin. Jätin sitten treenin tähän – sen verran tyytyväinen koiraan olin.

Tarkkuusetsintä:

Kun sitten odoteltiin muun hakuryhmän saapumista, tallasin itse 3 x 3 metrin neliön ja piilotin sinne Stiga-jääkiekkopelaajan, eli kokeiltiin pitkästä aikaa tarkkuusetsintää etsintäkoetta ajatellen. Eipä ollut kovin hyvä suoritus tämä, sillä melkoisen tsemppaamisen jälkeen esine vasta löytyi. Ruskaa häiritsee selvästi paljon alueen kulmiin laittamani merkit – nehän luonnollisesti haisevat myös minulle, kun ei näissä omissa treeneissä ole mahdollisuutta jättää niitä ”tuulettumaan” yön yli…eli useamman kerran Ruska oli nostamassa kulmamerkkiä. Selvästi se on kuitenkin erottanut tavallisen esineruudun ja tämän ”pienesine-ruudun”, sillä se lähtee ihan eri tavalla ja eri vauhdilla työskentelemään. Tässä lähetyksessä menen itse kyykkyyn koiran viereen ja osoitan kädellä maata (kun esineruudussa lähetysasento on pitkälti sama kuin hakumetsässä). No mutta tässäkin harjoitus tekee mestarin ja kunhan taas päästään näitä harjoituksia tekemään, niin eiköhän se selkäytimeen mene. Ruska on onneksi hyvin halukas nostelemaan kaikenlaisia esineitä ja tavaroita kotonakin, joten näissä yleensä käytetyt metalliset esineet eivät tuottane ongelmia.

Haku:

Tämän päivän hakutreeneissä ajatuksena oli vain pitää hauskaa, löytää pari maalimiestä ja saada niiltä suorat palkat. Sama paikka ja maasto kuin sunnuntaina, mutta tällä kertaa hanki oli erittäin paljon kovempi öisen pakkasen ansiosta…ja siitäpä syystä en Ruskaa lumiselle puolelle (oikea) juoksuttanut kuin yhden piston verran, ja siinäkin maalimies oli n. 30 metrissä. Tällä kertaa työskentelyssä ei ollut mitään huomautettavaa, jokainen maalimies löytyi ensimmäisellä lähetyksellä ja kun nyt piiloltakin palattiin liinan ”avulla”, ei tarvinnut koiraa koko ajan käskyttää…ja näin fiilikset pysyivät meillä molemmilla ihan hyvinä = )

Tällä kertaa treeneissä oli muuten hieman haikea fiilis, sillä itse olin nyt toistaiseksi viimeistä kertaa ko. ryhmän mukana. Kyseessä oli nimittäin ns. arkiryhmä, jossa mukana on ollut meitä työttömiä (minä), vuorotyöläisiä ja eläkeläisiä – eli henkilöitä, joilla on aikaa myös arkisin ja satunnaisesti (kiinteä treeniaika ei ole paras vaihtoehto). Nyt, kun olen vihdoin ja viimein löytänyt itselleni uuden työpaikan (josta olen kyllä äärettömän onnellinen ja iloinen), en sitten enää tähän ryhmään mukaan pääse – elleivät he treenaa esim. arki-iltaisin tms. Tässä porukassa olen pääsääntöisesti ollut Wiiman kanssa, mutta tällä viimeisellä kerralla metsässä oli Ruska tuuraamassa, kun Wiima on edelleen talvilomalla isännän kanssa…tulevat muutes huomenna kotiin ja tulomatkalla Wiima pysähtyy terveystarkistuksissa, eli Wiimalta kuvataan lonkat ja kyynärät sekä tutkitaan polvet ja silmät. Jänskättää, millaiset tulokset tulee!!!

Mutta siis, ISO KIITOS Sarille – ohjeesi ovat olleet kultaakin kalliimpia ja olemme Wiiman kanssa menneet hurjasti avullasi eteenpäin. Samoin lämpimät kiitokset lähetän Eevalle, Inalle, Maijalle, Raijikselle, Saaralle ja Tintille – ilman teitä tämä ryhmä ei olisi voinut toimia, on ollut mukava treenata kanssanne ja seurata myös teidän edistymistä koirienne kanssa. Pidetään yhteyksiä ja törmäämmehän me varmasti jatkossakin