Näin se alkaa…ensin jää yksi treenikerta kirjoittamatta, sitten toinen, kolmas ja ennen kuin huomaankaan, on treenikirjoituksia rästissä jo neljä ja aloittaminen tuntuu koko ajan vaikeammalta. Mutta, nyt pitää tsempata, ottaa kirjoituksissa kiinni ja jatkaa taas treeni-kirjoitus-treeni-kirjoitus rytmillä. Muistakaa ja muistuttakaa, että lupasin!
Siispä siis, torstaina oltiin Kellokoskella (uusi paikka) treenailemassa tottelevaisuutta, tällä kertaa halusin ottaa jääviä liikkeitä, kun niissä oli edellisellä kerralla hieman ongelmia. Lisäksi olen päättänyt, että joka treeneissä viimeisenä tulee eteenmeno pallolle, jotta sekin taas tulee ohjelmaan ja koiran muistiin.
Ihan ensiksi otin kuitenkin Wiiman kentälle, pitkästä aikaa kokeilin Wiimuskankin kanssa seuraamista, lyhyissä pätkissä. Jälleen kerran oli ilo todeta, että kontakti on parantunut huomattavasti, joskin matka ei vielä järin pitkä ole. Mutta pienillä askelilla eteenpäin = ) Viimeiseksi tehtiin Mervin avulla luoksetulo, eli Mervi piti Wiimasta kiinni, kun juoksin pois päin. Wiima tuli iloisesti ja suoraan luokse, vaikka kentällä oli muitakin koiria kauempana treenaamassa. Vapautin Wiiman juoksusta ja palkkasin heittämällä pallon itseni taakse.
Ruskalle otin aluksi muistutuksena eri käskyjä ”vapaasta olemisesta”. Heittelin nameja parin metrin päähän ja kun Ruska tuli sieltä takaisin, annoin käskyn (aluksi istumista muutama toisto, sitten maahanmenoa ja lopuksi seisomista) ja palkkasin, kun suoritti tehtävän. Tämä meni ihan ok, käskyt eivät sekoittuneet.
Sitten jäävät liikkeet koemaisesti, ensimmäisellä kerralla kaikki kävelystä, toisella kokeilulla 3-luokan mukaisesti (maahanmeno ja seisominen juoksusta). Kaikki onnistuivat kerralla, mutta tässä sitten paljastui seuraava hiottava asia…eli seuraaminen juoksussa. Mervi oli apuohjaajana jäävissä liikkeissä ja samalla tietysti näki hyvin seuraamisen sivusta – ja kommentti olikin, että vanha kunnon edistäminen on selvääkin selvempi juoksun aikana. Kävelyssä seuraaminen on kuulemma parantunut huomattavasti, eli koiran paikka on lähempänä oikeaa, mutta juoksuun lähdössä koira pinkaisee sen perinteisen 20 – 30 cm liian eteen. Näinpä Mervin ohje kuuluikin: tee juoksu-seuraamisessa samoja asioita kuin kävelyssäkin olet tehnyt, millä koiran paikkaa on saatu korjattua…….ja enää puuttuukin tieto siitä, mitä minä olen siinä tehnyt = )
Ei vaiskaan, onhan tuota tullut kokeiltua vähän kaikenlaista, mutta ehkäpä parhaimpina Ruskan kanssa olen kokenut palkkauksen suunnan muuttamisen (aina vasemmalle, hieman takaviistoon), seuraamisia hyvin lyhyissä pätkissä, paljon pysähdyksiä ja käännöksiä…eli koira joutuu olemaan koko ajan hyvin tarkkaavainen ja reagoimaan nopeasti minun suunnan muutoksiin – ja kun palkka aina lentää koirasta takaviistoon, niin ennakointi eteenpäin on selvästi vähentynyt.
Seuraavissa treeneissä juostaan siis…ja paljon – voi minua!
Välissä yksi tasamaanouto 2 kg kapulalla, tämä ok – ja kuten aina, kapulan pyörittely ja pureskelu on isolla kapulalla huomattavasti vähäisempää, tälläkään kertaa sitä oli tuskin ollenkaan.
Loppuun eteenmeno pallolle (jonka olin vienyt ennen koiran kentälle tuloa toiseen reunaan odottelemaan), ja vaikka palloa ei paljoakaan lähetyspaikalta näkynyt, niin Ruska lähti kuin tykinsuusta ja sai palkkansa hienon etenemisen jälkeen.
Itselleni annan sapiskaa hieman siitä, että vieläkin liian paljon ”hukkaan” treenikertoja, kun en malta miettiä tarkalleen omia tekemisiäni – eli jälleen kerran alun seuraamisissa palkka lähti ”väärällä tavalla”…miksi ihmeessä sitä ei pysty oppimaan, ja turhaan vain murentaa jo tehdyn työn tuloksia. Tässä treenissä päätin, että jatkossa JOKA KERTA ENNEN TREENEJÄ, mietin hyvin tarkkaan, mitä teen ja miten missäkin liikkeessä palkkaan sekä keskityn täysillä tekemiseen. Näin treenitkin pysyvät lyhyinä ja tehokkaina, kun ei tarvitse koiran kentällä ollessa käyttää aikaa pohtimiseen. Jälleen yksi hyvä päätös ja lupaus – saa nähdä, miten tämä tulee pidettyä.
