Wiiman talviloma pohjoisessa isännän kanssa päättyi kuopiolaiselle eläinlääkäriasemalle – ei tosin siitä syystä, kuin ehkä nyt ensimmäisenä voisi kuvitella. Eli mitään ikävää ei sattunut, vaan olimme siskoni Johannan (Wiiman virallisen omistajan) kanssa sopineet terveystarkistuksista, kun nyt koira sattui sopivasti siellä päin Suomea olemaan. Itse olisin erittäin mieluusti ollut näissä mukana, mutta eipä siellä minua tarvittu…uutiset sain kuulla puhelimellakin ja Wiima oli käyttäytynyt järkevän koiran tavoin myös siskoni seurassa. Onhan Wiima ollut Johannalla useat kerrat hoidossakin, joten mitenkään uusi tilanne ei tämä sille ollut.
Kun nyt ei omaa näkökulmaa ole tarkistusten sujumiseen / käyntiin, totean vain tulokset: silmät terveet, polvet 0/0, lonkat ja kyynärät ”näyttivät hyviltä” (lausuntoarviota ei ko. eläinlääkäri antanut, vaan odottelemme virallista lausuntoa). Elikkäs, parasta mahdollista kaikin puolin…JEE! Enemmän tarkistuskäynnistä voitte lukaista siskoni kertomana hänen vuodatuksestaan, http://ainavalpas.vuodatus.net/
Kun sitten torstai-iltana auto ajoi pihaan, kömpi takaluukusta melkoisen rauhallinen, terveeksi todettu pieni paimensukuinen suomenlapinkoira. Rauhoittava aine selvästi vielä vaikutti; askeleet olivat horjuvia ja ilme väsynyt…mutta sama, entinen silmien pilke jo näkyi ja häntä heilui niin paljon kuin väsyneestä koirasta irti lähti. Saman tien Wiima kipitti syliini ja täytyy sanoa, että silmät kostuivat emännällä siinä vaiheessa – jälleennäkeminen viikon eron jälkeen oli tunteisiin vetoava. Ruska oli hieman vähemmän vastaanottavainen, urahteli melkoisesti oudosti käyttäytyvälle ja pitkään poissaolleelle…mutta hyvin nopeasti tilanne palautui taas normaaliksi, kunhan oli haistelut saatu haisteltua. Koko loppuillan Wiima oli ymmärrettävästi väsynyt, makoili vain – mutta kun aamulla kello herätti ja makuuhuoneesta ulos tulin, oli vastassa taas se energinen, iloa ja hyvää mieltä pursuava karvapakkaus…edellisen päivän rauhoitukset olivat vain kaukainen muisto!
Nyt on siis kaikki suunnitellut terveystarkistukset virallista lausuntoa vaille valmiit – ja terveys tutkitusti todetty hyväksi. Tämän vuoden suunnitelmiin kuuluu vielä joku virallinen näyttely, josta toivotaan enemmänkin rakenteeseen keskittyvää arviointia…luonnetesti jätetään suosiolla ensi vuoden puolelle, kun Wiima on päälle kolmen vuoden.
Kiitos Johannalle tarkistuskäynnin hoitamisesta – ja ennen kaikkea iso kiitos ihanasta koirasta…ilman sinua emme olisi Wiiman kanssa toisiamme löytäneet!
Wiima valloittaa Taivalvaaran...
...menikö siellä poro?
