Wiiman kanssa tottiskentällä pitkästä aikaa – oltiin yksin, joten saatoin treenailla ilman paineistavia häiriötekijöitä. Treenattiin seuraamista lyhyissä pätkissä ja pallopalkka näyttäisi tässä toimivan. Tosin edelleenkään Wiima ei jaksa pitkään pitää kontaktia ja tiiviydessä olisi toivomisen varaa, mutta ollaan taas edistytty ainaskin muutaman askeleen verran. Kääntymisiä pitäisi selvästi harjoitella enemmän, niissä tuntuu Wiima sekoittavan vielä askelkuviot (esim. vasemmalle kääntymisessä saattaa kiertää minun takaa taas sivulle jne.). Lisäksi otettiin pari kertaa liikkeestä istuminen ja tässä saan pikku hiljaa vähentää jo apujakin = )

Loppuun lähdettiin revittelemään agilityesteille ja täällä sitten vauhtia löytyi. Wiiman ohjattavuus on melkoisen hyvää treenaamattakin – nytkin tehtiin jo useamman hypyn ja A-esteen yhdistelmiä sujuvasti. Putkeakin treenailtiin, eikä se tunnu enää hirvittävän lainkaan.

Kun sitten kentälle tuli muita autoja, loppui Wiiman keskittyminen kuin seinään. Päästäänköhän me koskaan tästä eteenpäin??? En tiedä, mutta yritetään kuitenkin.

Ruskan kanssa keskityttiin vain hyppynoutoon, tämäkin kokeessa tapahtuneen johdosta (siellähän Ruska otti kosketusta esteeseen, muistaakseni molempiin suuntiin). Liekö tuokin sitten tapahtunut jännityksen ja siitä aiheutuneen vireen laskemisen seurauksena, sillä nyt kotiesteellä kontaktia ei tapahtunut.

Aloitin hyppyyttämällä esteellä ilman kapulaa, palkaten aina onnistuneesta hypystä naksulla + lelulla. Muutaman toiston jälkeen siirryin heittämään patukkaa (ei loppuluovutusta) ja viimeiseksi pari toistoa oikealla kapulalla. Ei tullut kosketuksia, ei mitenkään.

Suunnitelma: kiertelyä vierailla kentillä ja vierailla esteillä…mitenkähän sitä omaa jännitystä saisi treeneihin mukaan!?!