Arkiryhmän mukana treeneissä (Landbo), kiitos arkipyhien. Wiima jälleen hakuradalla, kun Ruskalla tulevana sunnuntaina toko-kokeet… ”annetaan Ruskalla himon yltyä”, kun eihän se muuten niin kovin innokas ikinä olekaan ;)

Tällä kertaa halusin hieman pidemmät treenit, eli Wiimalle otettiin 7 maalimiestä (ei tyhjiä väliin) ja kaikki suorilla palkoilla. Koska olimme valmiiksi tehdyllä radalla, jossa oli paljon umppareita, käytimme niitäkin hyväksemme – tosin missään ei ollut kansi täysin kiinni, vaan maalimies oli aina nähtävissä. Pikku hiljaa varmasti pitäisi kokeilla sellaistakin piiloa, jossa ei maalimiestä näy; ehkä jo seuraavissa treeneissä?!?

Ensimmäiset kolme pistoa menivät oppikirjamaisesti erittäin suoraan ja maalimiehet löytyivät helposti. Nirso-Wiima taas hylkäsi edellisenä päivänä purkkiin pilkotut nakit ja siirtyi suoraan pallo-palkkaukseen – onneksi jo tunnen koiraa sen verran, että olin osannut varautua tähän (meidän maalimiehillä on aina sekä ruoka että lelu piilolla… saa koira valita sen palkan, joka sillä kertaa paremmalta tuntuu).

Neljännellä pistolla (radan oikealle puolelle) Wiima kaarsi hieman radalla taaksepäin, mutta kun hieman huutelin keskilinjalla ”ohjeita” (lähinnä ”hyvä, täälläpäin”), niin Wiima korjasi kulkuaan juuri oikeaan suuntaan ja löysi maalimiehen. Loistava opetus ja suoritus, josta vielä oikea-aikainen palkka!!!

Viides pisto taas meni suoraan, mutta kuudennella päästiin taas näkemään koiran loistavaa reagointia minun ääneen. Koira oli menossa piilolta poispäin, mutta apuohjaajan vinkistä osasin hihkua koiralle, joka sitten kääntyikin taas radalla eteenpäin ja nappasi maalimiehen pienen kalliokumpareen alapuolelta. Jippii, jippii! Ihana huomata, että omalla toiminnalla on sittenkin merkitystä ja Wiima todella kuuntelee minun antamia ”neuvoja” sekä reagoi niihin halutulla tavalla.

Viimeinen pisto taas meni hyvin – ja kun nyt näin jälkikäteen miettii, niin metsässä taisi sittenkin hajut tulla vahvemmin radan vasemmalta puolelta kohti keskilinjaa (siellä tuntui, ettei tuule yhtään mistään päin), sillä kaikki vasemmalle tehdyt pistot sujuivat ilman opastuksia – koira eteni suoraan piilolle – kun taas oikealla puolella sai pariinkin otteeseen korjata koiran etenemistä. Mutta hyvä kaikki, olin todella tyytyväinen treeneihin ja koirakin jaksoi kivasti. On se vaan hyvä hurtta, vaikka tottis on mitä on = )

Ruskalle sitten tehtiin jälleen esinekaistale, ja minun hyvä onneni vain jatkui. Taisipa olla yksi Ruskan parhaista esineruutu-suorituksista minun kanssa!!!

Kaistale oli n. 20 m x 50 m ja nyt esineet vietiin ennen kuin tulin Ruskan kanssa ruudulle. Esineet sijoitettiin molempiin takakulmiin ja yksi n. 40 metriin kaistaleen keskelle. Kaikki esineet olivat n. kämmenen kokoisia, eli periaatteessa koemaisia.

Ensimmäisellä lähetyksellä kaistaleen vasemmasta reunasta Ruska eteni hienosti tarpeeksi syvälle, sai hajun ja nosti esineen moitteettomasti. Palkkasin tästä muutamalla nakinpalasella ja lähetin koiran toistamiseen. Olin varautunut esittämään jäänaista (kts. edellinen esinetreenikirjoitus), mutta eipä sitä tarvittu – taas Ruska meni nenä auki riittävän pitkälle ja nosti oikean takakulman esineen!!! Oli helppoa näyttää koiralle iloista ja tyytyväistä naamaa, sillä olin melkoisen onnellinen näin moitteettomasta suorituksesta. Jeeeeeee!

…nyt ei muuta kuin maanpinnalle palautusta odotellaan… ja jännitetään jo valmiiksi sunnuntain toko-kokeita (ALO –luokka). Tervetuloa vaan Purina Areenalle Helsinkiin tsemppaamaan ja katsomaan!