Mentiinpä sitten maanantaina totuttuun tapaan kentälle, kun ei muutakaan tekemistä ollut. Lähes itsekseen saimme töitä tehdä, pari agilitykoiraa oli hommissa omalla alueellaan – haukkuivat melkoisesti, mikä ei yllättävää kyllä vaikuttanut paljon Wiimankaan työskentelyyn!!! Jesh, ehkä täältä noustaan… hitaasti ja varmasti.
Wiiman kanssa tehtiin aluksi seuraamista sekä kytkettynä että vapaana: se on edelleen hyvin väljää, mutta kontakti pysyy jo paremmin ja pidempään, vaikka palkka ei olisikaan näkyvillä. Tämän jälkeen liikkeestä istumista pari toistoa siten, että kun Wiima jäi istumaan, jatkoin matkaani jonkin verran ja palkkasin sieltä pallolla. Istuminen tosin vaatii vielä paljon apuja, mutta onneksi Wiima malttoi jo odotella, vaikka minä jatkoinkin matkaani (aikaisemmin kentällä se on aina valunut minun perään). Sama homma liikkeestä maahanmenon kanssa – paljon apuja, mutta hyvin pysyi paikallaan, vaikka jatkoin matkaani!
Lopuksi vielä sarja kaukokäskyjä, käskyt parin metrin päästä: nämä Wiima osaa hienosti – myös seisomaan nouseminen onnistuu maasta tai istumisesta. Tässä vaan täytyy olla tarkkana, ettei aina tee samalla kaavalla, Wiima nimittäin oppii kaavan todella nopeasti ja tekee sitten liikkeet samassa järjestyksessä käskystä riippumatta. Mutta kun vaihtelee järjestystä ja tekee yllätyksiä, niin joutuu Wiimakin aivojaan käyttämään. Liikkeet ovat jo tuttuja, eikä ainakaan toistaiseksi etenemistä ole ollut – hienot hissit maahan ja seisomaan!!!
Ruskan kanssa mentiin sitten pusikkoon treenaamaan – eli otettiin seuraamista mahdollisimman pitkässä heinikossa ja risukossa… palaute, jos kontakti katosi ja palkka heti perään hyvästä kontaktista. Loppua kohden parani selvästi, eli alkoi tulla koirallekin työnteon meininki, vaikka puskissa kuljettiin = )
Jäävistä liikkeistä tehtiin vain maahanmenoa – onnistui hyvin joka kerta. Miksi se ei voi kokeissa mennä???
Luoksetulo pysäytyksiä tehtiin muutama toisto pallopalkalla; alkuun pallo lensi yhtä aikaa käskyn kanssa (tai siis käsimerkin kanssa), pari toistoa pienellä viiveellä. Tämän jälkeen kokeilin Mervin näyttämää ”tekniikkatreeniä” – eli heitin nakkipalan kauemmaksi ja kun Ruska kävi sen syömässä ja tuli takaisin, pysäytin sen ja heitin nakin palkaksi. Tässä pysähdykset olivat loistavia… tosin vauhti ei tietenkään ollut samaa kuin luoksetulossa. Kokeilin sitten luoksetulossa samaa – eli heitinkin nakkipalan palkaksi, ja tämä ainakin näissä treeneissä sai aikaan terävämmät pysähdykset. Jatkamme siis nakkilinjalla tässä!
Metallikapulaakin heiteltiin pari kertaa: tässä näkee koirasta melkoisen hyvin, miten epämiellyttävää sen nostaminen on. Mutta kyllä Ruska sen tuo, jos vain kapula jää ”normaalisti” maahan – yhdellä heitolla kapula pyörähti siten, että se jäi pystyyn à tästäpä ei sitten Ruska halunnutkaan ottaa kiinni, vaan lähti haistelemaan maata ympärillä etsien selvästi jotain mieluisampaa minulle tuotavaa. Parilla lisäkäskyllä Ruska lopulta tarttui kapulaan ja toi… mitenkähän tästä saisi mieluisamman?
Loppuun kaukokäskyjä Ruskallekin – tosin Ruskahan ei vielä seisomaan nousemista osaa, mentiin vain maahan-istu-maahan käskyjä. Periaatteessa Ruskalla nämä on hallussa, mutta ongelmana on alusta asti ollut pieni eteneminen maasta istumaan noustessa. Tässä Ruska ikään kuin hypähtää 5 – 10 cm eteenpäin, ja alkuun tätä yritettiin välttää mahdollisimman rauhallisella käskyllä – mistä taas seurasi se, ettei Ruska aina reagoinut käskyyn. Tänään kokeilin ensimmäistä kertaa ”takapalkkaa”, eli kävin viemässä nakkipaloja koiran selän taakse ja menin antamaan käskyt muutaman metrin päähän – ja hupsista keikkaa, eipä hyppinyt Ruska eteenpäin, kun mieli oli mennä taakse ottamaan namit. Alkuun tein vain yhden maasta istumaan nousun + vapautus palkalle, mutta muutaman kokeilun jälkeen otin pari perättäistä maahan-istu sarjaa ennen vapautusta. Tätäkin pitää jatkaa ja katsoa, pysyykö se perse paremmin paikallaan istumaan noustessa = )
