Toko-startin jälkeen lähdimme vielä hakumetsään, tarkoituksena tehdä lyhyt ja ytimekäs, mukava treeni. Aloitus tyhjällä etukulmalla radan vasemmalle puolelle – vastatuuleen, minkä seurauksena pistosta ei kovin syvää tullut ja päätinkin ottaa sen uusiksi. Ruska teki vain vähän paremman suorituksen (eli lisäsi aavistuksen syvyyttä), mutta tämän päätin hyväksyä. Toisessa etukulmassa oli sitten maalimies, mutta ennen kulmaa etulinjan katkaisi melkoisen iso metsätie, joka selvästi ohjasi koiraa radalla eteenpäin. Parin uusintalähetyksen jälkeen Ruska sai hajun kanervikon keskellä makaavasta maalimiehestä ja ilmaisi sen moitteettomasti kiintorullalla. Palkka tässä tuli vasta hallinnan kautta ja itse asiassa sain tällä maalimiehellä pienen ”ahaa-elämyksen”…eli kisoissakin minun tulee muistaa ottaa hieman enemmän etäisyyttä piilosta kömpivään maalimieheen – selvästi riittävä etäisyys auttaa Ruskaa pysymään paremmin sivulla…tähän asti harjoituksissa on joutunut useaan kertaan varmistamaan, ettei Ruska lähde moikkaamaan maalimiestä oma-aloitteisesti. Tuntuu nyt melkoisen itsestään selvältä, mutta näin pitkään meni, ennen kuin asian itse tajusin = )

Löydön jälkeen vasemmalle puolelle tuli taasen tyhjä pisto; maaston takia koiran työskentelyä ei pystynyt seuraamaan, mutta en lähtenyt pistoa uusimaan, vaikka ehkä hieman liian ”piikkimäisesti” Ruska metsästä keskilinjalle ilmestyi. Yritin kuitenkin pitää mielessä aamun suoritukset, ja jättää hiomiset toisiin treeneihin.

Oikealle puolelle oli seuraavaksi piilotettu taas maalimies, joka ei kuitenkaan noussut ensimmäisellä lähetyksellä. Radalla kulki polku keskilinjan suuntaisesti n. 40 metrin paikkeilla ja epäilen Ruskan lähteneen kulkemaan tätä polkua pitkin, eikä näin ollen saanut hajua maalimiehestä. Toisella lähetyksellä maalimies löytyi ja Ruska pääsi herkuttelemaan suoralla palkalla.