Mestarintiellä Kivistössä hakuiltiin sunnuntaina. Ja näin jälkikäteen (myös seuraavat hakutreenit jo kokeneena) voisi sanoa, että tästä alkoi alamäki – ainakin hetkellinen notkahdus Ruskan aikaisemmin lähes 100-varmassa työskentelyssä.
Treenisuunnitelma: alkuun radalla useampi tyhjä, jonka jälkeen 3 maalimiestä – kaksi ensimmäistä kiintorulla-ilmaisulla ja viimeinen suoralla palkalla. Rata meni tällä kertaa ”perinteisesti”, keskilinja polulla ja näin radan oikea puoli oli tiheähköä metsää (tosin isoja puita) ja toinen melko risukkoista hakkuuaukeaa, jossa oli myös jokunen kaatunut puunrunko pitkin ja poikin.
Alussa jouduin korjaamaan pari tyhjää, koska Ruska ei ottanut tarpeeksi syvyyttä; ongelmia oli enemmän vastatuulen puolella… luonnollisesti. Muutama hyväkin tyhjä tosin saatiin tehdyksi ja yhdellä kerralla Ruska tuli niin hyvin kohdalta ja suoraan pois pistolta, että tein lennosta päätöksen heittää koira suoraan yli uudelle pistolle. Hieman Ruska tuntui tässä olevan kummissaan, mutta eteni kuitenkin toisellekin puolelle kivasti.
Ensimmäinen maalimies löytyi ihan ok, mutta tässä oli jo hieman ongelmia rullan tuonnissa. Kun koira oli jo näkyvissä, sillä tipahti rulla suusta (oli kuuma ja Ruska tietysti läähätti melkoisesti…ja kun muutenkaan puruote ei todellakaan ole syvä ja tiivis, niin ei ihme, että rullakin menossa tipahtaa). Tässä Ruska kuitenkin korjasi asian itse ja nappasi lennosta rullan uudelleen kiinni tuoden sen minulle – tosin kävi tarjoamassa sitä ensin Reijalle… hmmmmm.
Seuraava maalimies oli lähipiilossa, metsään kannetussa roska-astiassa (n. 20 metriä keskilinjasta). Täällä ne ongelmat sitten löytyivätkin, eli ensimmäisellä kerralla Ruska tuli minun luo ilman rullaa, vaikka maalimies kuittasi sen käyneen piilolla. Toisella lähetyksellä Ruska oli selvästi sitä mieltä, että näytöllehän tässä jo mennään ja oli selvästi ihmeissään, kun palkkaa ei tullutkaan ja minäkin jäin keskilinjalle odottamaan. Hetken aikaa se kierteli piiloa ja lähti sitten tulemaan takaisin minua kohden ilman rullaa – en odottanut, että se tulee perille asti, vaan kesken matkan kysyin uudelleen ”MISSÄ JÄTKÄ” (meidän lähetyskäsky). Tämä saikin aikaan sen, että Ruska kääntyi takaisin piilolle, otti rullan ja toi sen minulle ihan ok.
Viimeinen maalimies löytyi melkoisen etsiskelyn jälkeen ja epäilinkin Ruskan käyneen edellisellä piilolla tarkistamassa, onko maalimies siellä – varmuutta tähän ei saatu, sillä maalimies kertoi Ruskan tulleen radan loppusuunnasta päin… missä siis lienee pyörinyt, mutta löytö kuin löytö.
Tuosta rullan tiputtelusta ja ilmaisu-”ongelmasta” johtuen en kuitenkaan ollut kovin tyytyväinen treeneihin… ja miten meidän alamäki tästä jatkui, siitä voitte lukea seuraavassa päivityksessä =)
