Paikka: Landbo

Rata:

Kallioista metsää, paljon valmiiksi ”rakennettuja” umpipiiloja sekä paikalle tuotuja teltta- ym. virityksiä, ilma melkoisen lämmin ja aurinkoinen (metsän keskellä ei tosin aurinkoa paljon näkynyt), tuulta hieman radan oikealta puolelta.

Suunnitelma:

2 maalimiehen sokkorata, kolmas maalimies radan loppuun pakeneva + suora palkka

Toteutus:

Treenit lähtivät alusta alkaen päin p*****tä. Ensimmäisellä lähetyksellä radan oikeaan etukulmaan, Ruska jäi pyörimään metrin päähän haistellen jotain maasta erityisen kiivaasti. Ärähdys + koira uudelleen sivulle + uusi lähetys = sama lopputulos, johon lisättiin hieman rullan hamuilua. En voinut uskoa silmiäni… mikä ihme siinä maassa oli?!?

Jätin oikean etukulman hetkeksi ja lähetin Ruskan vasemmalle, jonne se irtosikin vauhdilla ja syvälle. Kävelin radalla eteenpäin ottamaan koiran vastaan ja kun se palasi, mentiin uudelleen oikeaan etukulmaan uusintalähetykseen. JÄLLEEN SAMA TULOS; eli Ruska vain pyöri kanervikossa metri minun edessä, ei voi käsittää. Nyt sitten ärähdyksen jälkeen astuin itse ko. kohdan yli ja laitoin koiran siitä kulmaan – nyt se kyllä upposi ihan ok, MUTTA TOI SIELTÄ RULLAN, ELI TEKI MEIDÄN YHTEISEN ELÄMÄN ENSIMMÄISEN VALEILMAISUN!!!!!  Loistava ajoitus – eihän tässä ole kuin parisen viikkoa piirinmestaruuskokeisiin ja kuukausi SM-kokeisiin.

Noh, ei siinä muuta, kuin rulla pois koiran suusta ja radalla eteenpäin – mieli musteni kyllä melkoisesti, eikä kamalasti jaksanut tämän jälkeen nauttia koiran tekemistä suorista syvistä pistoista… vaikka Reija yrittikin niitä kovasti kehua. Tsemppasin kuitenkin ja näytin siinä onnistuvan, sillä Ruska työskenteli erittäin motivoituneen näköisenä ja vauhdikkaasti – välillä taaksepäin, mutta kuitenkin entiseen nähden paremmin ja syvemmälle.

Ensimmäisellä oikealla löydöllä Ruska hukkasi minut hetkeksi ja pysähtyi rullaa tuodessa, mutta näyttö muuten oli ok, vaikka Reija tuomarina pyrki häiritsemään (esitti kansion tiputtamista ja juoksi jopa minua lujempaa näytölle). Palkkaus oli sovittu siten, että otan koiran piilolla hallintaan ja vapautan palkalle – tässä minun tulee olla entistäkin tiukempi, sillä Ruska tahtoo joka kerta ”karata” maalimiehelle palkkaa hakemaan.

Parin piston jälkeen Ruska sai selvästi hajun seuraavasta maalimiehestä ja pyrkikin lähtemään sinne jopa keskilinjan ylitse omatoimisesti. Pari kertaa sain tiukasti komentaa, jotta malttoi tulla takaisin ja odottaa lähetystä – rullan tuonti ja näyttö myös tällä kertaa ok, hallinnassa samat jutut kuin edellisellä maalimiehellä. Pitänee ottaa enemmän palkkauksia siten, että ruoka/namit tulevatkin minulta – jospa se hieman vähentäisi intoa päästä maalimiehen iholle ja näin parantaisi istumista maalimiehen nousemista odotellessa.

Jälleen pari tyhjää ja täälläkin Ruska tuli kertaalleen kivasti suoraan yhdeltä tyhjältä, joten heitin sen siitä yli seuraavalle pistolle – meni ihan ok, mutta näitä tulisi kyllä nyt alkaa harjoittelemaan systemaattisemmin ja tarkemmin… ettei se olisi vain satunnaista roiskimista onnistumista toivoen.

Ruskan palatessa viimeiseltä tyhjältä pistolta ”yksi kuriton maalimies” lähti kipittämään toiselle puolelle metsään ja Ruskan piti tulla minun luokse sekä odottaa lähetyskäskyä – hyvin pysyi koira hallinnassa, vaikka lihakset täristen se maalimiehen menoa katseli. Kun maalimies saavutti piilon, laitoin koiran matkaan ja näin nämä ”epäonniset” treenit olivat ohitse.

Vähänkö jännittää seuraavat treenit – saadaanko valeilmaisuja lisää, vai oliko tämänkertainen ”once in the lifetime” –tilaisuus. *syvä huokaus*

*muoks* Pieni lisäys treeneistä - selittelyä ja lisäselvitystä: edellisen treenien ja rullan tiputtelun johdosta otin tähän treeniin Ruskan kaulaan vararullan, joka on vakiorullaa puolet isompi...voi siis olla enemmän provosoiva kaulaan hakatessaan (palataan siis ehdottomasti siihen vanhaan, tuttuun ja turvalliseen). Lisäksi tuolla vale-ilmaisupistolla oli juuri viety, "hajustettu" umpipiilo - joka ei tietysti saisi aiheuttaa tyhjänä ilmaisua...muttamutta...

Loppuun lyhyt kommentti maanantaisesta hieronnasta: maanantaina 20.7. (jolloin nuo poseerauskuvatkin otettiin) sain vihdoin ja viimein Ruskalle hieronnan. Hyytiäisen Mari tuli ja kopeloi Ruskan lihas lihakselta läpi ja hieroi paikkoja auki. Etukäteen jännäsin melkoisen paljon, miten Ruska tähän reagoi – sehän ei tykkää esim. tassujen nostelusta tai muusta ”fyysisestä siirtelystä” ja myös ilmaisee sen syvällä rintaäänellä. Niinpä sitten vain kävi, että jännitys oli ihan turhaa – ei tainnut Ruskan kurkusta päästä minkäänlaista ääntä koko käsittelyn aikana – eikä varmasti vähiten tähän vaikuttanut Marin ammattimainen ja todella kokenut ote koiraan. Mitään isoja ongelmakohtia ei Mari onneksemme löytänyt, jonkinlaista kireyttä siellä sun täällä toki oli – eikä mikään ihme. Ruska myös rauhoittui kivasti käsittelyyn ja antoi Marin möyhentää itseään – istuin tosin lattialla heidän seuranaan ja ”autoin Ruskaa pysymään kylkiasennossa” rapsuttelemalla sitä kaulasta. En tiedä, onko Ruska kokenut hierontaa aikaisemmin – meidän yhteisessä elämässä tämä oli ensimmäinen kerta, mutta ei taatusti jää viimeiseksi. Seuraava hieronta onkin jo varattu elokuun koesuman keskelle; kuten meille ihmisille, myös koirille hieronta kovien urheilusuoritusten jälkeen tekee hyvää.

KIITOS MARI – palataan varmasti aiheeseen!