Lauantai-aamuna lähdettiin Ruskan kanssa Reijan kyytiin ja ajeltiin hakutreeneihin Iittiin. Päästiin seuraamaan mestaruustason työskentelyä a la Elina Niemi – ja hyvältähän se heidän tekeminen näytti. Valitettavasti Ruska oli näissä treeneissä erityisen haluton tekemään yhtään mitään… mistä se sitten johtui, en osaa sanoa?!?

Rata tallattiin perinteiseen suomalaiseen mäntymetsään (ja myös täälläpäin Suomea mustikkaa riitti), oikealla puolella rata nousi jyrkähkön kallion päälle, mikä vaikeutti todella mm. Ruskan tekemistä – eli se ei oikein lähtenyt nousemaan kalliota ylöspäin riittävästi, vaan kääntyi mieluusti kallion alla jo eteenpäin. Valitettavasti joka paikassa näkyvyyttä ei riittänyt tarpeeksi syvälle, joten koiran etsintätyöstä ei aina pystynyt sanomaan juuta tai jaata. Radan vasemmalla puolella lopussa vastassa oli iso, vanha hiekkakuoppa – sekin vaikea ”maastoeste” koirille.

Meidän treeneissä tarkoitus oli ottaa alkuun 2 maalimiestä ”sokkona”, eli siten, etten minä tiennyt, missä he olivat. Toinen näistä löytyi, mutta toinen jäi metsään… varmasti johtuen siitä, ettei Ruska edennyt tarpeeksi syvälle jokaisella pistolla. Rata muutes tallattiin meidän treeneistä poiketen ”äärimmäisen syväksi”… Reija taisi jossakin vaiheessa mitata syvyyttä olleen n. 65 askelparia, kun omissa treeneissä rata on n. 40 askelparia!!!

Näiden jälkeen otin vielä kaksi maalimiestä suora palkalla – toinen radan oikealla puolella kallion kolossa ja toinen hiekkakuopan takana. Molemmat löytyivät loppujen lopuksi, mutta kokonaisuudessaan Ruska työskenteli melkoisen huonosti – vauhti ei ollut laisinkaan Ruskamaista ja useamman kerran jouduin myös puuttumaan lähtemiseen…tuli ns. homo-voltteja meidänkin tekemänä. Pöh ja höh.

 

Hakuradan jälkeen tallattiin täysimittainen esineruutu, jonne tuli neljä esinettä (vasen takakulma, keskellä, oikea etukulma ja oikea takakulma. Päätin etukäteen, että nostan näistä 3 ja lähetin Ruskan alkuun vasemmasta kulmasta. Ensimmäisellä pistolla Ruska koukkasi hieman keskelle ja nosti keskellä olleen esineen (hiuspanta), toisella lähetyksellä se käväisi hakemassa oikeasta etukulmasta lähiesineen (kengän kanta) ja sittenpä alkoikin taas ”jankkaus”. Ruska ei malttanut enää lähteä kovinkaan syvälle, vaan lähiesineen innostamana pyöri vain n. 10 – 20 metrin syvyydessä, korjauksista huolimatta. Palasin koko ajan kohti vasenta reunaa, mutta sielläkin jouduin menemään n. 15 metriä ruudun puolelle lähettämään, ennen kuin Ruska eteni kulmaan asti ja nosti siellä olleen esineen (olikohan lapsen lapanen). Eli sanotaanko siis näin, että Ruskan ”perus-esineruutu”.

Eipä paljon mieliala noussut näiden treenien jälkeen… mutta eipä auta itku markkinoilla.