Vanhan Tuusulantien ja Korsontien risteys jälleen – sama paikka radalla kuin torstainakin. Tarkoitus oli saada vain Ruskan motivaatiota nostettua, ja näinpä jokaisella pistolla oli tarkoitus olla löytö (ja ensimmäistä kertaa jokaisella maalimiehellä oli myös lelut mukana palkaksi), mutta Ruska tekikin oikealle puolelle kaksi todella kaunista laatikkopistoa, enkä sitten halunnut niitä lähteä korjailemaan, vaikka maalimies siellä olisikin ollut à tämä päätös tuli myös siitä syystä, että tällä kertaa olin pyytänyt maalimiesten menevän reilusti yli 50 metrin syvyyteen ja molemmilla kerroilla maalimies kertoi Ruskan tulleen ainakin vaadittuun viiteenkymppiin, kääntynyt sitten kauniisti radalla eteenpäin ja kun se vielä palasi keskilinjalle hienosti, palkkasin sen niistä tyhjistä ja jätin maalimiehet nostamatta. Radan vasemmalla puolella molemmat maalimiehet löytyivät hyvin, vaikka syvyyttä todella oli vähintään 60 metriä – tosin ensimmäistä ukkoa nostettaessa jouduin pari kertaa korjaamaan Ruskan lähtöä… ensin se oli menossa liikaa radalla eteenpäin, sen jälkeen lähti kyllä suoraan, mutta n. 30 metrin kohdalla, kun tuli tiheähkö kuusikko vastaan, kääntyi radalla taaksepäin ja tuli sieltä pois. Kolmannella lähetyksellä se hieman taas kaarsi radalla eteenpäin, mutta kun meni syvälle ja korjasi siellä suuntaansa, annoin mennä ja löytö tulikin. Kun toinenkin maalimies oli löytynyt vasemmalta puolelta hieman vastaavanlaisella pistolla, tulkitsin, että tuuli (se todella vähäinenkin) vaikutti varmaan Ruskan työskentelyyn ja se varmaankin hakeutui tuulen alapuolelle… en siis väitä, etteikö Ruska muuten kaartaisi pistoilla – mutta kun aikaisemmin se on pyrkinyt kaartamaan aina enemmän vasemmalle, niin tulkitsin tuulen vaikuttaneen tänään.

Ensimmäiseltä löydöltä otin kiintorulla-ilmaisun ja roikuin liinassa loppuun asti + vapautin Ruskan palkalle. Ensin tuli muutama makupala ja tämän jälkeen yllättäen maalimieheltä löytyikin patukat – ja kuten tutut tietävät, Ruska tykkäsi kyllä niistä kovasti. Toinen löytö oli puhtaasti suora palkka ja kun oikealla puolella oli tähän asti tullut pelkkiä tyhjiä, pyysin yhden maalimiehen vielä sinne – ensimmäisellä lähetyksellä Ruska tuli taas tyhjältä pois, jonka jälkeen otettiin ääniapu… ja sittenhän se ukko sieltä löytyi. Kun menin koiraa piilolta hakemaan, selvisi luonnollinen syykin siihen, miksi ukot jäivät tällä puolella nostamatta à n. 50 metrissä sivulinjalla kulki polku ja kun maalimies oli vieläkin syvemmällä, eikä tuuli tullut suotuisasti, ei Ruska ollut tuota polkua enää ylittänyt, vaan oli aina kääntynyt kulkemaan polkua eteenpäin (aikaisemmin vastaan osuneet polut eivät sitä onneksi kääntäneet).

Olin kuitenkin kaikesta huolimatta tyytyväinen Ruskan työskentelyyn – tällä kertaa motivaatiota tuntui riittävän ja kun joka piilolla sai hieman saalistaa ja taistella, haluaisin uskoa, että se pidemmän päälle voisi tilannetta parantaa. Eli jatkossa siis maalimiehet pääsevät aina myöskin leikkimään… nyt alkuun pidetään leluja mukana paljon, pikkuhiljaa niitä voisi varmaan vähentään… tuoda sitä yllätystä ja satunnaisuutta siihenkin.

Näissä treeneissä ja niiden jälkeen olen tehnyt pari huomiota sekä päätöstä jatkon suhteen: ensinnäkin, nyt Ruska saa lomailla kaikenlaisesta treenistä kokonaisen viikon ennen koetta (edellisessä kokeessa, jossa tuloksena meille huippupisteet ja I-tulos, viimeistelytreeninä oli 2 viikon flunssa ja koira levossa lähes täysin), josko työskentelymotivaatio hieman nousisi. Toisekseen minun on ehkä hieman turha enää lähteä pikkutarkan neitsyeen tapaan viilaamaan Ruskan työskentelyä metsässä – tuon ikäinen koira, jolla varmaan opitut tavat ovat tiukassa… ja kun kerran tulosta tuollakin tulee, niin otetaan se ja mennään sillä. Tämä ei tietystikään tarkoita sitä, etteikö suoria pistoja vahvistavia treenejä kannattaisi tehdä – vaan pikemminkin sitä, että punnitsen tarkemmin, mitä minun kannattaa lähteä korjaamaan ja minkä ”hyväksyn” sellaisenaan (jos sen korjausyritykset vain tuovat enemmän ongelmia ja huonontavat esim. koiran motivaatiota)… ja sitten kun vain saisi viisautta tarpeeksi erottaakseen nämä kaksi asiaa toisistaan