Sunnuntaina palattiin lentokentän läheisyyteen, mutta mentiin Teknobulevardille. Täällä maasto on melkoisen avaraa, eli koiran työskentelyä varsinkin radan alussa voi seurata hyvin ihan 50 metrin syvyyteen saakka. Tämän treenin tavoitteena oli löytää kadoksiin joutunut työskentelyilo ja se päätettiin kaivaa esiin tekemällä ”perus-sekametsä-treeni”: Ruskalle näytettiin aluksi 6 maalimiestä (radan lopusta alkua kohden), minkä jälkeen Ruska sai istuskella autossa ja mietiskellä syntyjä syviä – kolmen koiran jälkeen Ruska tuli taas töihin. Tällä kertaa Ruskan työskentelymotivaatio tuntui olevan entisellään – lähdöt olivat reippaita ja vaikka pari kertaa jouduinkin korjaamaan pistoa (en kutsunut koiraa koskaan takaisin, vaan kun se tuli itsenäisesti liian lyhyen piston jälkeen, otin sen vastaan iloisella äänellä ja laitoin vain samaan paikkaan uudelleen), se ei vaikuttanut koiran työskentelyyn mitenkään.

Kolme ensimmäistä maalimiestä kiintorullalla, loput suorapalkalla. Aluksi roikuin myös liinassa kiinni maalimiehelle asti, mutta viimeisen ilmaisun kohdalla päästin liinan lipumaan kädestäni heti alussa. Ilmaisuissa Ruskalla ei ole tähän asti ollut ikinä mitään ongelmaa (ei edes siellä surullisessa pm-kokeessa), eikä sitä näkynyt nytkään olevan. Olin minä sitten kiinni liinassa tai en, koira menee samalla päättäväisyydellä (mutta toki hieman eri nopeudella) maalimiehelle asti. Näissäkin treeneissä maalimies myös leikki Ruskan kanssa hetken ennen keskilinjalle palaamista.

Oli oikein mahtavat treenit ja me molemmat tunnuttiin olevan hyvällä tuulella. Selvästi Ruskan tekemiseen vaikuttaa minun olemus ja fiilis, joten jatkossa minun on pidettävä hermot kurissa ja pysyttävä hyvällä tuulella, sattui ja tapahtui mitä tahansa. JEE!!!