Viimeistelytreenejä varten lähdettiin vierailemaan Hyvinkäälle, Piian ryhmän treeneihin. Jälleen kerran työ haittasi melkoisesti harrastuksia, mutta ehdin kuin ehdinkin treenaamaan – ja hyvä olikin. Rata oli perinteisessä suomalaisessa mäntymetsässä, missä aluskasvillisuutta oli runsaasti (ei korkeaa, mutta hieman upottavaa, eli koiralle varsinkin melkoisen raskasta juosta).

Etukulma vasemalle – löytö, kiintorullailmaisu: Ruska lähti taas kaartamaan radalla eteenpäin, mutta korjasi sitten syvyyttä ja suuntaa, ja löysikin maalimiehen heti ensimmäisellä lähetyksellä. Ilmaisussa ei edelleenkään moitittavaa.

Oikea etukulma – löytö, kiintorullailmaisu: tässä maalimies oli mielestäni yli 50 metrin syyvyydessä pienen kumpareen päällä ja jouduinkin tekemään pari uusintalähetystä ennen kuin tuli löytö. Ruska työskenteli kuitenkin koko ajan hienosti ja jokaisella lähetyksellä se lähti samalla innolla etsimään.

 Kolmas pisto – tyhjä: edelleen hyvää työskentelyä, vaikkakaan piston suoruus ei ihan viivottimella ollutkaan tehty. Ruskalla on selvästi tapana hieman juosta ”maaston ja tuulen mukaan mutkitellen”, mutta kun se teki koko ajan töitä ja lopulta eteni myös riittävän syvälle, hyväksyin tämän piston iloisena. Ja olenhan myös päättänyt, etten enää lähde viilaamaan pistojen suoruutta, vaan luotan koiran nenään ja tyydyn löytämään kaikki maalimiehet vähemmän suorilla pistoilla =)

Neljäs pisto – löytö, suorapalkka: hyvin menee, mutta menköön. Viides ja kuudes pisto – tyhjät: radan oikealle puolelle tein taas pari uusinta lähetystä ja lopulta sainkin Ruskan menemään juuri sinne, minne halusin… ja vaikka tein korjaukset keskilinjalta käsin, sain pistoon tarpeeksi syvyyttä. JEE!

Seitsemäs pisto ja kahdeksas pisto – taas löytöjä suorapalkalla: ei moitittavaa.

Kaiken kaikkiaan Ruska teki laskujen mukaan 13 pistoa, korjaukset mukaan lukien. Näiden treenien jälkeen ei tarvinnut hyvää tuulta ja iloisuutta teeskennellä. Ruskan työskentely oli jälleen tuttua, varmaa ja motivoitunutta (vaikka oltiin vieraassa maastossa, enkä minä ollut käynyt radalla laisinkaan ennen omaa suoritusta) – vauhtikin oli koko ajan järkevää, ja alusta alkaen Ruskalla oli työskentelymoodi päällä. Eipä varmaan olisi meiltä voinut viimeistelytreenit paremmin mennä!!!

Ryhmä, jossa vierailimme, oli tällä kertaa pieni, mutta sitäkin laadukkaampi. Maalimiehet ottivat ohjeet vastaan ja toteuttivat ne loistavasti – paneutuivat huolella koiran palkkaukseen piilolla ja leikkiminen sujui täysin annettujen ohjeiden mukaisesti. Kiitos Piia, Kaarina ja ryhmän kolmas jäsen, jonka nimen olen valitettavasti unohtanut (sorisorisori, tämä on noloa).

Näiden treenien jälkeen Ruskalla alkoi sitten lepäily ja keskittyminen tulevan viikonlopun koitoksiin – toivottavasti koira ei jännitä ja stressaa kuten emäntänsä… apuva, vatsa jo nyt kuralla!