Pitkästä aikaa omalla koulutuskentällä Nahkelassa, oli kuin olisi kotiinsa tullut! Treenikavereita odotellessa puuhasteltiin taas Wiiman kanssa perusasioita, tehtiin leikin varjolla lyhyitä seuraamispätkiä ja jääviä liikkeitä. Tällä kertaa otin ”seuraamisia lennosta”, eli en pyytänyt Wiimaa ensin vierelle perusasentoon – perusasentoon kiertäminen tuntuu aina vähän latistavan Wiiman intoa. Myöskin käännöksiä otettiin kaikenlaisia ja nämä ovat selvästi jääneet vähemmälle harjoittelulle, kun vaikeuksia niissä on melkoisesti. Kun vaan muistaisi reenata, niin varmaan nekin sieltä tulisivat?!?

Ruskan kanssa tehtiin taas ”perustreeniä”, ei mitään erikoisempaa (ja itse asiassa näistäkin treeneistä tuntuu jo kuluneen niin pitkä aika, ettei muistikaan tahdo riittää…oma moka!). Häiriökäskyjä olivat antamassa onnistuneesti Mervi ja Elina – ja tällä kertaa Ruska lähti Mervin käskystä hakemaan kapulaa… tosin ei sitten samaan ansaan astunut toista kertaa. Tuskin siellä SM-kisoissa kuitenkaan käskyjä huudellaan parin-kolmen metrin päässä suorittavasta koirasta… mutta eikös sitä sanota, että pitää harjoitella ”vaikeammissa olosuhteissa”, mitä kokeessa tulee vastaan ;)

Asiasta lähes viidenteen: Luin jokunen aika sitten Ruskan entisen omistajan jättämästä ohjelappusesta tottikseen liittyvästä ”oikeanlaisesta paineesta”…ja jäin sitä miettimään, olenkohan sittenkään osannut tätä suorituksiin tuoda. Tästä pitäisi varmasti virittää hieman keskustelua minua viisaampien kanssa, etten tietämättömyyttäni lähde täysin väärille urille, mutta uskoisin, että Ruskan tekemiseen ja ennen kaikkea tekemisen tarkkuuteen voisi saada lisätehoja. Oma fiilis nimittäin tottiksen suhteen on ”hieman laskeva”… mitä pidemmälle mennään, sitä huonommin se sujuu – ja nyt olisi korkea aika saada kurssi käännettyä =)