Tällä treenikerralla käytiin Hyytiäisen Marin luona opiskelemassa viettikoulutusta: saatiin ihan uudet opit Ruskan kanssa leikkimiseen, mutta tehtiin myös jäävät liikkeet ja seuraamista.

Jäävistä liikkeistä muut onnistuivat ihan mainiosti, mutta seisominen teki taas tiukkaa –Ruska tahtoi juosta perässä ja sain antaa melkoisen avun pysähtymiseen. Oma fiilis oli melkoisen jännittynyt ”tiukan ja uuden katsojaporukan” edessä, joten lieköhän siinä ollut osasyytä tapahtuneeseen – joka tapauksessa tähän saatiin ohjeeksi treenata edelleen varmemmaksi…yllättäen.

Päivän tärkein anti oli kuitenkin uudenlainen leikkiminen, viettiä nostattavalla tavalla. Yritän tässä hieman avata asiaa kirjallisesti, mutta tiedostan kuitenkin sen, että tämä ei varmasti avaudu riittävästi/tarpeeksi selkeästi ilman ”live-kokemusta”. Pyydän myös etukäteen jo anteeksi mahdollisia vääriä sanavalintoja tai käsite-virheitä Kieli ulkona

Noh…pidemmittä puheitta: leikki sujuu siis siten, että pidetään patukkaa oikeassa kädessä ”piilossa” siten, että sitä on helppo tarjota koiralle rannetta heiluttamalla. Koira on normaalilla paikallaan vasemmalla puolella, hihnassa. Kun koiralle annetaan patukalla saalisärsykkeitä (heilutetaan patukkaa koirasta poispäin ja samalla pyöritään pientä ympyrää itsensä ympäri), kiristetään hieman hihnaa ja annetaan samalla vastustusta patukasta poispäin. Näin koira (ainakin Ruska) pyrkii entistä tarmokkaammin kohti patukkaa. Tähän on hyvä liittää myös jonkinlainen ”saalisääni”…meillä käytetään suhinaa (siis minä suhisen). Hetken aikaa pyritään pitämään patukka pois koiran ulottuvilta (täytyy siis olla äärimmäisen nopea), mutta pidetään kuitenkin patukka koko ajan koiran näköpiirissä. Itse valitulla hetkellä tarjotaan koiralle hallittu puru patukkaan päästämällä hihnasta ja ottamalla patukka molempien käsien väliin ”tarjolle”. Tässä on hyvä muistaa, ettei laita patukkaa oman kropan eteen, vaan tarjoaa purun ”vapaaseen tilaan” – eli tarjoaa patukan itsensä sivulla, jolloin ”patukan takana” on vapaata tilaa. Jotkut koirat eivät halua purra hyvin, jos patukka on liian lähellä johtajaa.

Kun koira on kiinni patukassa, aloitetaan kunnon saalisleikki. Pyritään siihen, että koira itse on aktiivinen ja puree rauhallisella ja täydellä otteella patukkaan (patukan koko vaikuttanee, joten on hyvä valita ”koiran suuhun sopiva”). Kun koira vetää, voi välillä antaa periksi (pitäen kuitenkin patukasta kiinni) ja kääntää katseen/oman kropan poispäin koirasta, ja taas välillä haastaa katsomalla koiraa ja kumartumalla kohti. Taistelun aikana kannattaa pikkuhiljaa ottaa taas ote hihnasta, jotta leikki jatkuu hallitusti.

Hetken taistelun jälkeen koira saa voittaa patukan itselleen ja päästään ”kunniakierros-vaiheeseen”, eli koira saa kantaa voittamaansa saalista. Riippuen koirasta, tämä vaihe voi olla pidempi tai lyhyempi – meillä Ruskan kanssa tässä pitää pysyä koko ajan liikkeellä, muuten Ruska jää pureskelemaan ja mälvämään saalistaan. Kun saalista on esitelty, otetaan pieni patoutuminen – eli pysäytetään liike ja mennään koiran viereen. Laitetaan toinen käsi koiran kuonon alle (ei kurkkuun / kaulalle) ja pyritään rauhoittamaan tilanne siten, että koira puree edelleen patukkaa ja ”patoaa” hetken. Toisen käden voi laittaa koiran takaraivolle, mikäli pureskelu ei muuten lopu. Tärkeintä on, että koiralla ei ole painetta kaulaan tai patukkaan – eli ohjaaja ei pidä hihnaa kireällä, eikä kiinni patukasta.

Kun koira on padonnut hetken ja puree rauhallisesti patukkaan, pyydetään irroitus, jolloin koiran tulisi tiputtaa patukka maahan. Edelleenkään hihnasta ei kiristetä, koska kiristynyt kaulain merkitsee koiralle taas saalisärsykettä, jolloin se lähtee tavoittelemaan patukkaa. Leikki voi tästä jatkua joko siten, että ohjaaja ottaa patukan käteensä ja alkaa antamaan saalisärsykkeitä, tai patukkaa voi myös potkia koirasta poispäin samalla kun kiristää hihnasta ja antaa suulla saalisääniä…ja jos vain ennättää, niin ottaa patukan parin potkun jälkeen käteensä ja homma alkaa taas alusta. Kun koira ”jo osaa leikin”, voi tähän yhdistää myös vaatimuksia siten, että ei annakaan saalistuksen jälkeen purua, vaan ottaa koiran seuraamaan – pieni pätkä seuraamista ja saalisleikki jne.

Tarkoituksena on nostaa koiran viettiä ja yhdistää oikea mielentila tekemiseen. Olenkin nyt muutaman tottistreenin tehnyt vain vireen nostatusta – eli kun otan Ruskan autosta, lähden ikään kuin tekemään tottelevaisuutta, mutta aloitankin välittömästi patukkaleikin. Tarkoitus on siis saada Ruska siihen mielentilaan, että pelkkä tottistreenin aloittaminen saa sen vietit taivaisiin.

Ja vielä kerran varoituksen sana: tämä oli siis vain omin sanoin kirjattu kertomus siitä, mitä meidän patukkaleikeissä nykyisin tapahtuu.

”Älkää siis kokeilko tätä kotona ilman ammattilaisen valvontaa” Silmänisku