Parisen viikkoa vierähti koiratreenien osalta siten, ettei niissä ole juurikaan kerrottavaa. Maanantain tottisvuorot keskityimme Ruskan kanssa vain patukkaleikkeihin ja Wiimalle otin aina muutaman seuraamispätkän ja jotain muuta pientä. Hakutreeneihinkään emme tässä välissä ehtineet muiden menojen takia.

Keskiviikolle saimme kutsun vierailemaan rauniotreeneissä, ja sinnehän mentiin innolla tutustumaan uusiin ympyröihin ja erilaisiin piiloihin. Ruska sai taas katsella autosta käsin (ja olikin hajottanut treenien aikana oman makuupeitteensä lähes totaalisesti), kun Wiima kävi etsimässä neljä mitä erilaisimpiin piiloihin piiloutunutta maalimiestä.

Alkuun lähdettiin ottamaan tuulihakuja siten, että pidin Wiiman hihnassa ja kuljeskelin pientä siksakkia kohti piiloa. Kun Wiima sai hajun, päästin sen menemään maalimiehelle, josta tuli suorapalkka. En enää muista kaikkia piiloja, mutta ainakin seuraavanlaisiin paikkoihin tutustuttiin: autiomaja, jossa lattialla rakennusjätettä; rengaskasa, jonka keskellä maalimies; kaivo, jossa vielä pidettiin kansi auki…ja neljäskin piilo siellä siis oli, mutta sen laatua en enää saa mieleeni.

Wiimalle ihmisten etsiminen tuntuu olevan niin älyttömän mukava asia, ettei sitä paljon maiseman vaihtuminen ja erilaiset esteet tuntuneet haittaavan. Emme missään nimessä suunnittele tämän vakavampaa raunio/pelastusuraa, mutta onhan nämä mukavia vaihteluita ainaiseen metsässä ”rämpimiseen”…ja sitä paitsi, raunioilla saa helpommin ja tiiviimpiä umpipiiloja, sekä hyvin toisistaan poikkeavia piiloja koiralle kokemuksiksi