Olemme nyt Ruskan kanssa lähteneet treenailemaan jälkeä ihan toden teolla, ja kun meikäläinen on siinä lajissa vieläkin isompi aloittelija kuin haussa, niin lähdin etsiskelemään kokenutta opettajaa – ja sellaisen löysin Taposen Katjasta. Katja ystävällisesti lupautui katsomaan peräämme ja ensimmäinen jälkitreeni Katjan valvovan silmän alla oli perjantaina. Ajelimme Veikkolan suuntaan ja kun kolarin aiheuttamista ruuhkista selvittiin (me emme siis olleet osallisena kolarissa), alkoi työn tekeminen – ensin sain teoriaopetusta jäljen tallauksesta, tämän jälkeen tallasin Ruskalle n. 400 – 500 metrisen jäljen ja sen vanhentumista odotellessa pääsin Kamun ja Katjan ”kyytiin” heidän jälkityöskentelyä katsomaan. Ja siinähän sitä oli katsomista – kyllä se Kamu on kone. Sain jo siinä heidän suoritusta seuratessa niin paljon vinkkejä, etten todellakaan kaikkia pysty ylös kirjaamaan…täytyy toivoa, että edes jokunen jäi itämään omaan päähän ja tulee sieltä ehkä toiminnassa näkyviin. Hope so!

Kun Ruskan jälki oli vanhentunut n. tunnin verran, pääsimme tosi toimiin. Tällä kertaa jana oli n. 20 metriä, mikä ei vielä riitä koemittoihin, mutta oli kuitenkin pidempi, kuin missään treeneissä aikaisemmin. Kuten odotinkin, janatyöskentely tuotti tällä kertaa Ruskalle ongelmia, eli Ruska ei oikein malttanut edetä janalla riittävästi, vaan lähti etsimään jälkeä sivusta vain muutaman metrin jälkeen. Siitä ei tosin voi koiraa oikein syyttää, kun minä en ole sen kanssa kunnon janaa kertaakaan tehnyt – mutta nyt sitten tehdään tehotyöskentelyä ja tehotreenejä, jotta saadaan jana kuntoon. Vinkiksi tähän: jos koira lähtee janalta sivulle ennen jälkeä, pysäytetään koiran meno liinalla ja päästetään liinaa vasta, kun koira menee taas oikeaan suuntaan (eli janaa eteenpäin). Janalla etenemistä voi opettaa mm. siten, että lähtee pikkuhiljaa pidentämään janan pituutta (matkaa lähetyskohdasta jäljen alkuun) – mutta tämä on hyvä tehdä mieluiten niin, että jälki menee koko ajan ”siellä kaukana”, mutta itse menee janalla eteenpäin ja pikkuhiljaa toistojen kautta peruuttaa niin, että koira joutuu menemään koko ajan kauemmaksi ja kauemmaksi ennen kuin löytää jäljen. Näissä treeneissä itse jälki ei sitten ole pitkä, vaan ensimmäinen keppi ja sitä kautta myös palkka tulee melkoisen pian jäljen alkamisen jälkeen. Mutta näissäkin treeneissä tulisi muistaa antaa jäljen vanheta vähintään sen tunnin verran =)

Kun sitten pikkuhiljaa löydettiin jälki ja päästiin jäljestämään, nousi kepit (kaikki 6 kpl) hienosti. Mistään emme olleet yli menossakaan (treeneissä on hyvä merkata ainakin kepit, jottei päästä koiraa ohitse) – mutta kertaalleen käytiin hieman harhajäljellä. Kun olimme lähdössä jälkeä tallaamaan, tuli metsästä pari naista koirineen, joten lienee meidän jälki eksynyt heidän reiteilleen. Ei muuta kuin koira takaisin ja uusinta lähetys jälkeä pitkin, ja näin päästiin taas jatkamaan. Itse jäljestämisessä Ruska ei tee ”pilkun tarkkaa” työtä, vaan seilaa hieman sivuttaissuunnassa – tarkisteleeko jälkeä vai onko tuo Ruskan hektisyyttä…en tiedä. Mutta kun jäljellä ei niitä tyylipisteitä ole jaossa kuin janan kohdalla, niin väliäkö tuolla. Kunhan kepit nousevat!

Kulmissa luonnollisesti saisi olla hieman tarkempi, mutta tälläkin kertaa jokainen kulma selvitettiin kunnialla. Keppien ilmaisussa ei myöskään ollut mitään moitittavaa, mutta kepin jälkeen jatkamiseen saatiin hyvä vinkki, kun siinä Ruska hieman ”ryntää” menemään. Eli: jatkossa joka kepin jälkeen, kun laitan koiran maahan jatkamista varten, laitankin namipalan n. puolen metrin päähän koirasta (kun jälki jatkuu aina suoraan kepin jälkeen eteenpäin, on nami helppo laittaa jäljelle, vaikka itse ei olisi jälkeä tallannutkaan). Tämän tarkoituksena on hieman hidastaa Ruskan lähtöä ja saada tarkkuutta heti kepiltä eteenpäin.