Pitkästä aikaa pakkasin koirat ja treenikamat autoon – suuntasimme tämän vuoden ensimmäisiin ”metsätreeneihin”, joissa tosin metsän virkaa hoiti aurattu ”hakkuualue” tai jotain sinne päin. Radioasemantiellä oltiin ja hakurata tallattiin välillä jopa kontaten alueelle, jota reunustivat kivasti puukasat ja lumikinokset. Keskilinja ja pääasiallinen koirien työskentelyalue oli aurattua, joten missään umpihangessa eivät hurtat joutuneet työskentelemään. Tosin niiden liikkuminen hangessa oli meitä kaksijalkaisia helpompaa – ne eivät uponneet reisiään myöten, vaan kovettunut hangen pinta jaksoi niitä kannatella. Kuten todettua, välillä jouduimme mekin turvautumaan nelivetoon upottavan hangen takia – olisi taas ulkopuolisilla ollut hauskaa seurattavaa maalimiesten menoa katsoessa

Ruska kävi hakemassa 5 maalimiestä, joilla kaikilla oli irtorullat ilmaisua varten. Kiintorullan jätin tällä kertaa kokonaan kaulasta pois, jottei edellisestä ”poterotreenistä” tuttua sekoilua sen kanssa tulisi. Ensimmäinen pisto tehtiin oikealle, missä maalimies makoili ladon reunustalla, lumikinoksen takana – Ruska lähti pistolle järjettömällä vauhdilla, kaartoi hieman radalla eteenpäin, mutta sai kuin saikin hajun maalimiehestä ja kävi hakemassa irtorullan ensimmäisellä yrityksellä. Rullan luovutus sujui vielä tässä vaiheessa hyvin ja näytölle päästiin ongelmitta.

Toinen maalimies oli kömpinyt radalla olevien ”metallilaattojen” alle ja tämä olikin melkoisen vaikea paikka haistaa. Ruska juoksi taas mielettömällä vauhdilla, kaartoi puupinojen ohjaamana radalla eteenpäin ja teki töitä melkoisen pitkään. Toisella lähetyksellä sain Ruskan menemään paremmin kohti piiloa ja sieltä se löytö tulikin. Tällä ilmaisulla Ruskalla oli jo kova kiire näytölle sillä seurauksella, että se kävi kääntymässä n. metrin päässä minusta ja olisi lähtenyt samaa vauhtia rulla suussa takaisin piilolle. Rykäisin kuuluvasti ja Ruska pysähtyi kääntyen minuun päin, jolloin ojensin käteni ja sain tällä Ruskan tulemaan takaisin. Hetken aikaa räpelsin näyttöliinan kanssa, ja kun sain liinan koiraan kiinni, lähdettiin taas vauhdilla näyttöä kohti.

Kolmatta maalimiestä etsittiinkin sitten useammalla lähetyksellä – kolmas maalimies makoili radan oikealla puolella kahden ”kinosvuoren” välissä. Ensimmäisellä lähetyksellä Ruska kyllä kävi ko. solassa, mutta sen verran tuulen alapuolella, ettei saanut vainua. Toisella ja kolmannella lähetyksellä Ruska pyrki kohti etukulmaa ja kävi parikin kertaa tarkistamassa ladon reunustan eli siis edellisen maalimiehen piilopaikan. Neljännellä lähetyksellä saatiin sitten löytö ja tässä rulla tuli kyllä keskilinjalle asti, mutta kauaksi minusta – Ruska tiputti rullan maahan, ravisteli itsensä ja vasta sitten tuli rullan kanssa minun luokse. Näytöllä ei muuten ongelmia.

Ennen seuraavaa lähetystä sain Merviltä hyvän vinkin: kun saadaan maalimieheltä kuittaus rullan hakemisesta, kannattaa varmastikin ottaa varmuuden vuoksi jonkinlainen tuonti-käsky kehiin, jotta parin aikaisemman piston häsellykset eivät jatkuisi. Näin teinkin ja rulla tulikin ongelmitta käteen asti – kiitos Mervi hyvästä vinkistä! Tämä maalimies löytyi ensimmäisellä pistolla, tosin Ruska kaartoi ensin piilolta vahvasti radan takakulmaa kohti ja palasi sitten kenties hajun avustamana takaisin päin. Mistään jäljestyksestä ei kuitenkaan ollut kysymys, sillä näimme koiran työskentelyn koko ajan ja siellä se juoksi kuono ylhäällä kohti piiloa.

Viimeinen maalimies oli kivunnut keskilinjalta n. 20 metrin päässä olevan puukasan ”keskivaiheille”, eli hieman maasta ylöspäin. Tämä löytyi ensimmäisellä yrityksellä ja rullankin Ruska kävi hakemassa näppärästi maalimiehen tykö kiiveten. Tällä kertaa rulla tuli minulle asti ilman ylimääräisiä kehotuksia, joten edellisen piston muistutus auttoi varmastikin. Pitää vaan olla jatkossa tarkkana, että rulla tulee minulle ilman ylimääräisiä koukeroita/pysähtelyjä/ravistamisia…niistä kun kokeissa menee kullanarvoisia pisteitä

Treenien lopuksi kaivoimme myös poropaimennuksessa kunnostautuneen Wiiman hakuradalle, ja sain ihanien treenikavereiden avustuksella ottaa sillekin pari pistoa. Reippaasti pitkästä tauosta huolimatta jätin kaikki avut pois, eikä Wiima niitä näköjään tarvinnutkaan. Innosta piukeana se odotteli lähtölupaa keskilinjalla ja lähti kuin tykin suusta ensimmäiselle pistolle (maalimies oli puu/risukasaan kaivautuneena radan vasemmalla puolella). Löytö tuli välittömästi, vaikka Wiimakin kaarsi hieman radan takareunaa kohden ja palasi sieltä piilolle…vähän kuin Ruskan jalanjäljissä. Toinen maalimies löytyi sitten samasta puukasasta, missä Ruskan viimeinen maalimies oli ollut – eikä Wiimallakaan ollut ongelmia päästä maalimiehen tykö; ketterähän se on aina ollut. Tältä maalimieheltä löytyikin sitten pitkästä aikaa palkaksi myös nahkarätti, joka näytti olevan kovin mieluisa palkka meidän ”hurjalle pedolle”.

Summa summarum: molemmilla koirilla tuntui tänään olevan enemmän vauhtia ja intoa kuin järkeä ja malttia, mutta kaikki maalimiehet löytyivät ja hauskaa oli…niin koirilla kuin meillä ohjaajillakin. Eiköhän se meno siitä tasaannu, kun päästään taas normaaliin, säännölliseen treenirytmiin.

Iso kiitos treeneistä ja kahden koiran treenimahdollisuudesta tämän kerran treenikavereille: Merville, Heidille, Elinalle ja Marjolle