Hakutreeneissä taas, tällä kertaa suojaisessa säässä lumihankien keskellä Pakkasraitilla, Jusslassa. Pitkästä aikaa sunnuntain ryhmässä treenailin Wiimaa; Ruskan iho-ongelmien ja niiden aiheuttaman ”hanki-arkuuden” takia Ruska pitää nyt hieman taukoa hakutreeneistä…tai ainakin katsotaan aina maasto- ja lumitilannekohtaisesti, tekeekö Ruska töitä metsässä vai ei. Wiima lähti radalle tällä kertaa ensimmäisenä, sillä treenisuunnitelmaan oli kirjattu tyhjän piston harjoitus, eikä tätä haluttu sotkea hajustetuilla piiloilla. Tuuli tuli radan keskilinjan suuntaisesti takarajalta päin, eli koiran eteenpäin työskenteleminen oli helppoa saada aikaan, kun vain muisti tehdä lähetykset ”piilon alapuolelta”. Maaston ja lumen tuoman hankaluuden takia kahdelle pistolle otettiin avut, ensimmäisellä ääni ja toisella haamu.

Ensimmäinen piilo oli radan oikealla puolella, ison ja jyrkähkön kallioseinämän alla. Täältä siis ääniapu ja Wiima lähti hyvin iloisesti ja halukkaasti äänen perään umpihankeen. Kohta tulikin kuittaus löydöstä, eli koira oli ilmeisesti juossut melkoisen suoraan piilolle.

Toisella pistolla maalimies näyttäytyi ensin ja piiloutui sitten ison kaatuneen puun juurakon alle. Tälläkään pistolla koiran työskentelyssä ei ollut mitään moitittavaa, intoa riitti hyvin kahden kaatuneen puunrungon ylitykseenkin ja myös maalimieskäyttäytyminen taisi olla mukavan rauhallista – ainakaan yksikään maalimies ei mitään kommenttia aiheesta antanut. Ja joka kerta, kun minä piilolle ehdin, koira odotti kiltisti maassa seuraavaa makupalaa.

Kolmas pisto olikin sitten se tyhjä ja sekin onnistui vallan mainiosti. Wiima irtosi hyvin, suoraan ja syvälle – ja kun sain apuohjaajalta luvan kehua, kääntyi radalla eteenpäin ja tuli sitten luokseni hienosti keskilinjalle. Ei se ehkä ihan täydellinen laatikko ollut, mutta kuitenkin Wiima työskenteli selvästi eteenpäin ja kävi riittävän syvällä! Upeaa, loistavaa.

Neljännellä pistolla ei sitten ollutkaan mitään apua, vaan tyhjän piston päälle laitoin koiran toiselle puolelle kohti umpipiiloja…joita oli laitettu kaksi, toinen n. 40 metrissä ja toinen – se maalimiehen sisältävä – 50 metrin syvyydessä. Wiima kävi tarkistamassa matkalla olevan piilon, mutta todettuaan sen tyhjäksi kipitti riemuissaan seuraavalle ja sieltähän se ukko löytyikin. Paljon namia, kissanruokaa sekä loppuun vielä rätti palkaksi hyvästä työstä.

Wiiman hakutreenit ovat ihan alusta alkaen olleet hyvin positiivisia ja onnistumisia täynnä. Tämäkään kerta ei siis tuonut poikkeusta, ja hyvillä mielin lähdettiin metsästä pois. Jatkossa lisätään tyhjien pistojen määrää sekä rakennetaan se ilmaisu…eli tekemistä kyllä riittää!

Kiitos treenikavereille maalimiehenä ja apuna olemisesta!