Ja juuri kun pääsin julistamaan, ettei Ruska rämmi hakumetsässä…noh, eipä ole ensimmäinen kerta, kun tehdyt päätökset lentää romukoppaan lähes välittömästi.
Mutta siis, tiistai-illan kunniaksi käytiin treenaamassa hakua pienemmällä porukalla ja kun rataa kahlatessa…eikäku tallatessa…huomasin lunta olevan tavallista vähemmän ja hangen olevan hyvin pehmeä (lämpötila oli edelleen plussan puolella, joten lumen pinta ei ollut kova), päätin ottaa Ruskan treenaamaan. Oltiin Upokaskujalla, mutta tällä kertaa keskilinja oli totutusta poikkeavassa paikassa ja maastokin siis ihan uuden näköistä. Vasen puoli oli tavallista metsää, isoja puita, ei ryteikköä. Oikealla puolella maasto nousi suhteellisen jyrkästi ja radan loppupuolella vastassa olikin sitten kunnon kalliolouhikkoa, jonka päälle koiran piti nousta maalimiehen löytääkseen.
Lumesta ja rankahkosta radasta johtuen Ruskan treenit olivat erittäin helpot – jokaiselle neljälle pistolle otettiin avut (vasemmalta näkö, oikealta ääni) ja mentiin suora palkalla alusta loppuun asti. Ensimmäisellä pistolla (vasemmalle) ei mitään huomautettavaa, vauhtia riitti ja maalimies löytyi apujen perään hyvin (näyttäytyminen ei tapahtunut piilolta, vaan maalimies siirtyi näyttäytymisen jälkeen tuulen alapuolelle piiloon). Toinen pisto oikealle ei tuottanut sitten ensimmäisellä kerralla tulosta – tällä kohtaa piilo oli ehkäpä aavistuksen syvemmällä kuin normaalit 50 m ja juuri ennen piiloa metsässä oli polku, mikä koiran olisi pitänyt ylittää (epäilenkin, että tämä harhautti koiran kipittämään piilosta ohi). Kun Ruska oli metsässä, huomasimme samalla puolella pari koiran ulkoiluttajaa tulossa kohti keskilinjaa…ja kun tunnetusti Ruska ei muista koirista niin välitä, nousi oma pulssi hiukkasen. En kuitenkaan kutsunut koiraa pois, koska toivoin sen olevan menossa maalimiehelle, eikä näin ollen se olisi vieraita koiria edes nähnyt, mutta yhtäkkiä Ruska olikin tulossa takaisin ja törmäsi paluumatkalla juuri tähän koirakaksikkoon (jotka onneksi olivat kiinni). Ruska pysähtyi n. 10 metrin päähän näistä koirista ja hetken jo luulin rähäkän alkavan, mutta ylläri pylläri, Ruska tuli pois napakalla kutsulla ja alkoi ärisemään vasta minun vieressäni keskilinjalla = ) Voisiko siis päätellä, että kesken työskentelyn ei muihin koiriin ehdi / pysty reagoimaan?!? Odoteltiin sitten hetki, että ylimääräiset häiriöt saatiin pois tieltä ja otettiin uusi ääniapu; pitkä sellainen ja lähetin koiran äänen vielä kuuluessa. Tämä toimikin ja maalimies löytyi.
Kolmas pisto taas vasemmalle näköavuilla, maalimies umpipiiloon. Ei ongelmia, ei huomautettavaa.
Neljäs pisto oli sitten sinne kallion päälle ja vaikeasta maastosta johtuen otettiin sekä näkö- että ääniapu…Reija oli haamuilemassa lakana päällään kallion reunalla, hihkui vähän ja kipitti sitten piiloon. Tännekin Ruska lähti reippaasti, eikä epäröinyt nousta kallion päälle – maalimies nousi ensimmäisellä yrityksellä.
Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen Ruskan tekemiseen – tällä kertaa ei ollut mitään ongelmia hangessa (paitsi omistajalla, joka hiki valuen juoksi umpihangessa piiloille) ja motivaatiota riitti töiden tekemiseen. Pitäneekin siis jatkaa samalla tavalla, eli katsoa aina maasto- ja kelikohtaisesti, treenaanko Ruskan kanssa myöskin!
Kiitos treenikavereille aktiivisuudesta = )
P.S. Wiima ei ollut tällä kertaa metsässä työskentelemässä, koska sen energiaa tarvittiin illemmalla Inka the siimahännän rieputtamiseen. Alkuarastelun jälkeen koirat pääsivät taas hyvin yhteisestä juonesta kiinni ja meno oli sen mukaista!
