Wiiman kanssa tehtiin samalla reissulla ihan vähän seuraamista, luoksetulo, pari hyppyä ja sen jälkeen huvin vuoksi ketteryysesteitä. Seuraamisessa Wiiman kontakti on selvästi parantunut, mutta edelleenkään en sen kanssa pitkiä pätkiä tee, koska Wiiman keskittyminen ei kovin kauaa kestä. Mervikin huomasi meidän edistyneen ja ihan oikeasti, välillä Wiiman seuraaminen on todella hyvää. Luoksetulossa suurin ongelma oli yksin istumaan jääminen, eli edelleen Wiimalla on vaikeuksia ”olla yksin” kentällä, vaikka tässäkään ei ihan lähellä ollut muita ihmisiä / koiria. Yhden kerran Wiima lähti kävelemään minun perään, mutta napakalla kiellolla ja uudelleen ”istuttamalla” homma toimi ja luoksetulo oli kivan vauhdikas. Lisäksi Wiima on oppinut selvästi eteen istumisen, tosin se saisi olla selvästi tiiviimpi…mutta hyvä tämäkin jo on.

Hyppy oli tällä kertaa hieman hankala – Wiima tahtoi enemmänkin kiertää estettä, kuin hypätä yli, vaikka se on aina kaikenlaisesta hyppimisestä tykännyt. Vaikea sanoa, mikä tämänkin aiheutti…ei voi tietää. Mutta sain kuitenkin pari onnistunutta toistoa (narupallo palkkana), mikä tietysti on kaiken a ja o.

Ketteryysesteillä tutustuttiin liikkuvaan tynnyrisiltaan, keinuun ja tikapuihin. Näistä ainoana ongelmia aiheutti keinu, jota ei muistaakseni Wiiman kanssa ole aikaisemmin tehtykään. Kun keinu kippasi alas, halusi Wiima lähteä hypätä keinun päältä pois…mutta parin toiston jälkeen sekin alkoi sujumaan. Tikapuut menivät taas kuin vanhasta tottumuksesta, mutta siinä pitäisi harjoitella tikapuiden päähän pysähtymistä…nyt Wiima kipittää tikapuut läpi ja hyppää itsenäisesti alas.

Taisinpa näissä treeneissä heittää ääneen myös ajatuksen minusta ja Wiimasta BH-kokeessa…siihen taitaa kyllä mennä vielä useampi vuosi, mutta kyllä me se joku päivä läpäistään – näin olen päättänyt!!! Tavoitteitahan on hyvä olla, ja kyllä tämä minusta meille ihan realistinen on