Sunnuntaina perinteiseen tapaan hakutreeneissä, paikkana tällä kertaa Ritakuja Vantaalla. Hieman jännitettiin, joko käärmeet ovat heräilleet talvihorroksestaan – onhan ko. paikka tunnettu käärmeiden valtakuntana, mutta eipä näkynyt yhtään matelijaa hakuradalla eikä esineruudussa!
Ruskalle otettiin 5 maalimiestä, joista kaksi ensimmäistä umpipiiloissa ja irtorulla ilmaisuilla. Loput 3 suoralla palkalla. Vasemmassa etukulmassa oli matkalla myös hämäysumpipiilo, maalimies löytyi 50 metrissä olevan umpipiilon sisältä. Tässä ei ollut mitään ongelmaa, hämäyspiilo ei haitannut tekemistä ja rulla tuli hyvin perille asti. Myöskin toinen maalimies nousi hyvin – näytölle roikuin hieman pidempään liinan perässä, mikä ei todellakaan Ruskan intoa vähentänyt. Kolmas ja neljäs maalimies löytyi myös ilman sanomista, mutta viidennellä Ruska lähti melkoisen ”takaviistoon”, jolloin edettyäni keskilinjalla annoin koiralle apuja kehumalla ja vähän huutamalla ”täälläpäin”. Tämä olikin auttanut, sillä maalimiehen raportin mukaan koira oli tullut radan ”etupuolelta” päin, mutta ei ollut kuitenkaan huudoistani välittänyt sen enempää, koska hajulla oli. Eli Ruska toimi juuri niin kuin halusin – korjasi suuntaansa huudosta, mutta ei jättänyt maalimiestä = )
Ja huom! Minä otin opikseni edellisistä treeneistä – piilolta ei tällä kertaa palattu hallinnassa, vaan pidin koiran liinassa keskilinjalle asti ja annoin sen tulla ”omalla tahdilla”. Näin ei välit kiristyneet ja fiilis pysyi korkealla meillä molemmilla!
Hakuradan jälkeen tehtiin taas pari esinekaistaletta, kaistaleet olivat n. 15 x 50 metriä ja tuuli tuli suoraan takalinjalta päin. Ensimmäisessä kaistaleessa oli yksi esine, vasemmassa takakulmassa – kokeilin taas kerran, miten koira toimii ilman apuja…ja jälleen kerran ongelmana oli riittävä eteneminen. Eli Ruska jäi taas pyörimään 20 – 25 metriin ja tarkasteli jokaista kannon koloa melkoisen tarkkaan…en nyt tarkkaan muista, montako lähetystä tässä jouduin ottamaan, ennen kuin Ruska meni riittävän syvälle ja toi esineen. Itse esineen tuomisessa ei mitään ongelmaa ole koskaan ollutkaan, joten uurastamme ”vain” tämän syvyysongelman parissa.
Toiselle kaistaleelle otettiin sitten apu, eli Ruska näki, kun apuri vei esineen takarajalle. Tässä ei sitten ollutkaan mitään ongelmaa, eli näin paljon autetut esineet ovat helppoja, eivätkä ilmeisestikään auta kovinkaan paljon varsinaisen ongelman ratkaisussa…jotain muuta tulisi siis keksiä. Tähän Mervi ehdotti, että tehtäisiin jatkossa esineruudutkin siten, että Ruska saa katsoa esineiden viennin, mutta vien sitten koiran hetkeksi autoon ”asiaa mietiskelemään”. Näin se ei saisi suoraa apua, mutta olisi kuitenkin muistissa se esineen vieminen – kokeillaan heti seuraavassa mahdollisessa treenissä.
