Korsontien varren metsiköissä tehtiin Reijan kanssa 50 x 50 metrin esineruutu, eli harjoitus täysimittaisessa ruudussa. Pyrittiin tekemään ruutu siten, että tuuli tulisi lähetyslinjan takaa, jolloin koira ei saisi juurikaan apuja tuulesta, mutta tallauksen aikana tuuli pyörähteli vähän joka suuntaan, joten työskentelyn aikana tuulen suunnasta ei oikeastaan ollut mitään varmuutta. Todettakoon siis, että tuuli pyöri vahvasti = )

Esineet sijoitettiin siten, että jokaisella sivulla oli yksi esine. Ruudun vasemmalla sivulla esine oli suhteellisen keskellä, pienen kanervamättään keskellä. Takalinjan esine oli myös melkoisen keskellä, risukasassa. Oikean linjan esine taas oli lähellä takakulmaa, pienen kuusen juuressa ja etulinjan esine löytyi lähempää keskikohtaa ja melkoisessa ”ryteikössä”. Itse alue oli perinteistä mäntymetsää, joitakin risukasoja siellä sun täällä, yksi kaatunut puu ja paljon, paljon risteäviä polkuja.

Wiima oli mukana tallauksessa ja matkalla autolle otin pari esineen hakua siten, että jätin Wiiman istumaan ja kävelin itse muutaman metrin päähän – jätin mieluisan lelun (harmaa pehmolelu) kanervikkoon, palasin koiran luo ja lähetin ”ESINE”. Jokaisella kerralla Wiima malttoi odottaa kivasti lähetystä ja lähti määrätietoisesti etsimään ”piilotettua” esinettä… palautus ei aina niin mallikelpoisesti sujunut, mutta jokaisella kerralla esine lopulta minulle asti tuli. Wiimankin kanssa voisimme varmastikin tehdä ihan oikeita esineruutuharjoituksia – mutta kun tuota aikaa vaan tuntuu olevan niin vähän ja Ruskankin kanssa joutuu vielä töitä tekemään. Anyway, eiköhän se Wiimakin ehdi näitä harjoituksia vielä tekemään!

Ruskan esineruututyöskentely oli tällä kertaa ihan jotain muuta, mitä esim. viime kokeissa. Ensimmäinen esine tosin nousi ihan kivasti (ruudun vasen reuna, esineenä taisi olla kämmenen kokoinen nahkaläpyskä), mutta sen jälkeen alkoi koiran motivaatio olla pakkasen puolella ja työskentely sitten sen mukaista. Pari tyhjää pistoa tuli ennen kuin seuraava esine nousi – ja tämä oli sitten etureunan lähiesine (muovikäärme). Tämän esineen jälkeen Ruska jäi joka lähetyksellä pyörimään ruudun keskivaiheille, eikä oikein tuntunut tekevän yhtään mitään. Sittenpäs päätettiinkin tehdä niin, että Reija kävi näyttämässä ruutuun jääneet esineet ja pienen hetsauksen jälkeen Ruska joutuikin takaisin autoon mietiskelemään syntyjä syviä. Ara tuli töihin tässä välissä.

Uusintayrityksessä aloitimme ruudun oikeasta reunasta ja jostain kumman syystä oikea takakulma ja siellä oleva kiekko olivat erittäin vaikeita. Ruska kävi kerran kiertämässä pienen kuusen, jonka juurella esine oli, mutta ei reagoinut siihen lainkaan. Ensimmäisenä taisikin tulla takareunan keskellä oleva ”nauha”, jonka jälkeen saimmekin tehdä isosti töitä takakulman kiekon nostamiseen. Lopulta n. sadannella lähetyksellä, kun olin jo edennyt ruudun keskipaikkeille asti (lähemmäs esinettä), Ruska bongasi kiekon ja palautti sen hurjien kehujen saattelemana. Loput esineet eivät teettäneet enää näin paljoa töitä, vaan nousivat suht kivuttomasti  - sekä lähiesine että ruudun vasemman reunan keskeltä.

*Huokaus* …jostain olisi kaivettava hurjasti lisää motivaatiota esineiden etsimiseen – en jaksa uskoa, etteikö Ruska tietäisi, mitä siltä odotetaan, mutta motivaatiota ei vaan tunnu olevan riittävästi. Pitää nyt kokeilla parilla kaistaleella ja sellaisilla esineillä, joihin saa ruokapurkin sisälle… ja sitten luotetaan kokeessa hurjan hyvään tuuriin =)

Rankan esinetreenin jälkeen lähdimme vielä kävelylle ja käytimme koiria uimassa hiekkamontulla – tosin Wiima ei hennonnut kokonaan uimaan heittäytyä, vaan tyytyi kahlailemaan rantavedessä ja haukkumaan keppejä noutaneille Aralle ja Ruskalle.