Otsikon harhaanjohtavuus oli tietoinen valinta - koiralaumamme ei todellakaan ole kasvanut vakituisesti  Väliaikaisesti kylläkin, sillä lauantaina 15.8. ajelin Wiiman kasvattajan luo Tammisaareen hakemaan sieltä siskoni astutusreissulla (mikä kaikkien meidän harmiksi oli kuitenkin epäonnistunut) ollutta Muusaa. Me kun olemme tässä viikonloppuna lähdössä ajelemaan Pohjois-Savon suuntaan - ja vähän siitä pidemmällekin - niin lupasin palauttaa reissaajan kotiinsa. Hiukan tosin jännitin, miten meidän "minäensiedävieraitanarttuja" Ruska vierailijan ottaisi vastaan, mutta halusin kuitenkin siskoani avustaa ja kävin Muusan meille hakemassa.

Kotiin palattuani palkkasin isännän lenkkiseuraksi ja lähdettiin koko trion kanssa kävelylle. Alkuun tietysti Ruska räyhäsi hampaat irvessä, mutta kun pari kertaa olin sille "ystävällisesti" kertonut, ettei se ole sallittua, kävelivät koirat kiltisti eteenpäin nuuskien välillä samoja ruohotuppoja ja jopa toisiaan. Yhdellä pysähdyksellä Ruska ja Muusa kävivät koirakielisen keskustelun, ja tätä keskustelua jopa minun oli helppo seurata; niin selvät elkeet molemmilla koirilla oli: Ruska tuli lähelle pää pystyssä, korvat höröllään ja häntä ylhäällä...ja Muusa vastasi tähän vetämällä korvat luimuun, laskemalla hieman häntäänsä ja kääntämällä katseen pois  Siinäpä ei sitten muuta tarvittukaan: tämän hetken jälkeen koirilla ei ollut mitään kiinnostusta toisiaan kohtaan ja kotiin päästyämme päästinkin kaikki vapaaksi pihallemme - ilman mitään ongelmia!!! Uskomatonta, mutta totta...eikä varmasti olisi onnistunut ihan kaikkien koirien kanssa. Muusa vain on niin ihanan nöyrä ja hyvin toisia koiria lukeva, eikä missään nimessä halua kenenkään asemaa kyseenalaistaa. Eli siis luonteeltaan hyvin Wiimamainen - joskin Muusa vanhempana on vieläkin helpompi, kun se ei Wiiman tyyliin lähde edes mielistelemään, eikä sitä myötä "iholle pyrkimään".

Nyt tässä on eletty jo 5 päivää kolmen koiran laumassa, eikä edes pienintä rähähdystä ole Ruskan suunnalta tullut. Lenkeillä pärjään koirien puolesta yksinkin, tosin kolmen hihnan hallinta esim. kissan lähtiessä ojan penkalta rakettina metsään tuottaa hieman hankaluuksia... jo tämä pieni ja lyhyt kokemus kolmen koiran omistamisesta on vahvistanut ajatusta, että kaksi kappaletta on minulle ehdoton maksimi... oli koirat miten hyvin käyttäytyviä tahansa.

Valitettavasti olen äärimmäisen laiska ottamaan valokuvia, joten todistusaineistoa ei kovinkaan ole - tässä yksi kännykkäkameralla napattu otos eräältä aamulenkiltä... pieni hajurako siinä on, mutta näin sitä vain mennään

järjestyksessä vasemmalta oikealle: Wiima, Ruska ja Muusa (joka näyttääkin lapinkoiralta)

Ai niin - meinasi tuo otsikon toinen osio jäädä kokonaan kommentoimatta: Wiiman elämän kolmannet juoksut alkoivat 14.8.2009 - lähes tasan 8 kuukautta edellisten jälkeen!!! Tähän asti Wiima on siis juossut hyvin harvakseltaan (1. juoksut 22.2.2008, 2. juoksut 25.12.2008)... mikä ei minua haittaa ollenkaan. Yhdet juoksut / vuosi olisi kieltämättä ihan kiva juttu, mutta saa nähdä, muuttuuko tämä vuosien vieriessä.