Viikko SM-kisojen jälkeen startattiin siis taas mestaruuskisoissa, tällä kertaa kisakumppaneina oli vain hollanninpaimenkoiria – eli tämän vuoden rotumestaruuskisat pidettiin Lahdessa ja hakuun oli ilmoittautunut meidän lisäksi kaksi muutakin koirakkoa (heistä toinen I-luokassa ja toinen meidän kanssa III-luokassa). Kaiken kaikkiaan holskuja riitti haun lisäksi myös jäljelle ja etsintäkokeeseen – ja jokaiseen lajiin saatiin mestarit.

Meidän päivä alkoi hakuradalla, joka oli tehty perinteiseen suomalaiseen mäntymetsään. Keskilinja meni koko ajan suhteellisen leveää metsäpolkua pitkin ja radan vasemmalla puolella ei kamalasti korkeuserojakaan ollut – perusmetsää, välillä vähän tiheämpää. Oikealla puolella sitten tuli radan haasteet, eli varsinkin loppua kohden sieltä löytyi kaikenlaista ”kalliomaista” systeemiä – alaspäin viettävää tosin, kun keskilinjalta aluetta katseli. Riittävästi oli sielläkin puita edessä, eli missään nimessä ei koiran menoa loppuun asti nähnyt. Tuuli tuli heikohkona radan etulinjalta päin, mikä näkyi sitten koiran työskentelyssäkin.

Tällä kertaa Ruska lähti työskentelemään alusta pitäen taas ”normaalisti”, vauhti ei ollut niin reikäpäistä, mitä parhaimmillaan kotitreeneissä, mutta missään vaiheessa ei ollut epäilystä sen lähtemisestä ja pistoillekin tuli syvyyttä ihan kiitettävästi. Alkuun mentiin muutama pisto ilman löytöä ja välillä väisteltiin pitkin keskilinjaa pyyhältävää sauvakävelijääkin. Lähellä 100 metrin kylttiä napsahti: ensimmäinen maalimies nousi radan vasemmalta puolelta umpipiilosta. Tässä ilmaisussa tuomari näki hieman virheitä, eli Ruska hidasti rullaa tuodessa – vaikkakin toi sen perille asti ja lähti näytölle yhtä innokkaasti kuin ennenkin. Kun päästiin maalimiehelle ja tuomari oli nostanut maalimiehen ylös, tapahtui jotain, mitä minä en ollut koskaan vielä (niissä neljässä aikaisemmassa kokeessa) kokenut: tuomari kysyi näytöllä maalimieheltä, oliko koiran käyttäytymisessä jotain moitittavaa (tuomari kysyi tätä jokaiselta maalimieheltä). Mikäs siinä – hyvähän se on tarkistaa, varsinkin, kun Ruskan käyttäytymisessä ei mitään sanomista ollut. Outoa vain tuollainen?!?

Seuraava maalimies nousi sitten radan oikealta puolelta, sekin umpipiilosta ja tässä vaiheessa oltiin edetty radalla n. 150 metriä. Tästäkään ilmaisusta emme saaneet täysiä pisteitä, mutta moka oli täysin minun – annoin Ruskalle liinaa huolimattomasti ja yhtäkkiä tajusin, että liina on loppumaisillaan ja jouduin toppaamaan sen melkoisen rajusti: tämä sai Ruskan sitten pysähtymään ja katsastamaan taaksepäin…lähti kuitenkin jatkamaan matkaa ilman eri käskyä. Tuomari kyllä huomasi tämän minun nykäisyn, mutta verotti siitä pisteitä joka tapauksessa. Matkalla näytölle myöskin kaaduin (matka oli loivahkoa kallion rinnettä alas, märkä sammal päällä – jalka luisti ja kyykähdin polvilleni), mutta pääsin nopeasti jaloilleni, eikä tämä koiran menoon vaikuttanut.

Sitten taas paukutettiin tyhjiä lähes radan loppuun asti, kunnes viimeinen maalimies löytyi avopiilosta radan oikealta puolelta. Tässä ilmaisussa Ruska teki taas ”jo tutuksi tulleen” pysähdyksen, eli pysähtyi rulla suussa n. 5 metrin päähän ihmettelemään?!? En käsitä, mistä tämä on tullut??? Tällä kertaa minä toimin sitten erittäin ajattelemattomasti, eli astuin pari askelta taaksepäin, mikä tietysti tulkittiin tuplakäskyksi ja pisteitä ropisi taas kerran. Onneksi ei kuitenkaan hylätty koko maalimiestä!!! Radalta palatessa tämä kolmas maalimies kertoi jännittäneensä meidän puolesta kovasti, sillä piilossa odotellessaan hän oli huomannut pari marjastajaa tulevan kohti vihellellen. Ne olivat kuitenkin meidän onneksi lähteneet kulkemaan radalta (ja piilolta) poispäin, eivätkä olleet enää näköpiirissä koiran tullessa. Vaikea sanoa, mitä Ruska olisi tehnyt, jos ne olisivat piilon vieressä kökkineet.

Pienistä virheistä huolimatta kaikki maalimiehet taas löytyivät ja arvostelussaan tuomari sanoi suurin piirtein seuraavanlaisia asioita: kun viimeinen ilmaisu oli tapahtunut, aikaa oli kulunut vähän reilut 17 minuuttia (eli melkoisen hyvin ajoitettu…vai kuinka?!?), koira työskentelee hyvin, pistot ovat riittävän leveitä (ai niin, en tainnut muistaa kirjoittaa, että tässä kokeessa Ruska teki hyvin töitä radalla eteenpäin!!!), takatuuli vaikutti siihen, että koira nosti maalimiehet hieman takaviistosta (ei vaikuttanut pisteisiin), yhteistyötä ja koiran ohjattavuutta tuomari kehui myöskin. Valitettavasti hän ei erotellut työskentely ym. pisteitä erikseen, joten en osaa sanoa, montako pistettä mistäkin osasta saimme (paitsi 100 pistettä maalimiehistä), mutta joka tapauksessa tämän osuuden pisteiksi tuli 155. Meitä aikaisemmin radalla ollut koirakko (myös III-luokassa) oli saanut 143 ja kun jälkeemme metsään mennyt I-luokan koira ei ilmaissut viimeistä maalimiestä, olimme johdossa tämän ensimmäisen osuuden jälkeen =)

Metsästä ajeltiin takaisin Lahden suurmäen tuntumassa sijaitsevalle koulutuskentälle, jonka läheisyydessä oli myös esineruutu. Esineruutu oli tällä kertaa tasaisessa metsässä, eikä mitään erikoisia paikkoja ollut 50 x 50 metrin alueelle sattunut. Aloitettiin ruudun oikeasta reunasta ja heti ensimmäisellä pistolla sieltä nousi ensimmäinen esine, n. 10 metrin päästä takalinjasta. Siirryttiin keskemmälle, jossa oli pienoinen kuusirykelmä ja Ruska kierteli tätä melkoisen pitkään ja hartaasti, mitään kuitenkaan nostamatta. Jatkoin matkaani ruudun vasenta reunaa kohden ja parin tyhjän jälkeen Ruska viipyi melkoisen kauan vasemmassa takakulmassa (siellä oli muutama pienempi kuusi edessä) ja lopulta toikin toisen esineen sieltä. Palasin reippaasti takaisinpäin aloitusreunaamme kohden, kun sielläpäin Ruska pyöri tiiviimmin – yhden tyhjän piston tänne saimme, kunnes aika loppui kesken. Kolmas esine olisi ollut juuri tuolla keskellä, mutta tuomarin kommenttien mukaan Ruska sattui aina kulkemaan tuulen väärältä puolelta, eikä siis saanut esineestä hajua. Jälleen saimme kehuja koiran ohjattavuudesta ja yhteistyöstä, pisteitä tuli tasan 20.

Viimeisenä edessä oli tottelevaisuusosio, joka suoritettiin kaikkien kolmen hakukoiran ”triona”. Meille osui ensimmäinen odotteluvuoro, jonka jälkeen teimme liikkeet ja viimeisenä olimme paikallaolossa.

Tällä kertaa taisimme tehdä teknisesti kaikista huonoimman tottissuorituksemme: pikkuvirheitä tuli sinne sun tänne, mutta onneksi pisteet riittivät kuitenkin tulokseen  Tässäpä hataria muistikuvia:

-   seuraaminen: Ruska oli ihan kiitettävästi mukana koko ajan, tuomari toivoi enemmän tiiviyttä varsinkin oikealle kääntymisiin ja jostain kumman syystä Ruska jäi seisomaan henkilöryhmän pysähdyksessä?!?

-   liikkeestä istuminen: melkoisen pommin varma liike meni tällä kertaa pannukakuksi, Ruska reagoi kyllä käskyyn heti, mutta jäi seisomaan

-   liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo: maahanmeno ok, luoksetulossa perinteinen ”jään eteesi seisomaan”

-   juoksusta seisominen ja luoksetulo: seisominen myös ok, luoksetulossa epävarma eteenistuminen

-   tasamaanouto: LUOVUTUS SEISTEN!!!

-   hyppynouto: puhtaat hypyt, luovutus istuen, mutta väljä

-   estenouto: esteen ylitys molempiin suuntiin ok, luovutus taas seisten?!?

-   eteenlähetys ja maahanmeno: erinomainen (eteenlähetys tapahtui autoille päin, joten jännäsin vain oikeastaan sitä, pysähtyykö käskystä vai juokseeko palkalle autoon

-    paikallaolo häiriön alaisena: erinomainen

Pisteitä tällä kertaa 83 kpl, joten tuloksena II-tulos ja ROTUMESTARUUS!!! Kuvia tästäkin päivästä tuli, mutta niitä en ole vielä itselleni saanut – kuvakirja siis seuraa jonkin ajan päästä