Maanantaina (eli 5.10.) olimme kyllä myöskin kentällä tekemässä tottista, mutta kun mieleen ei ole jäänyt minkäänlaista muistijälkeä treenien sisällöstä, jätän sen kerran raportoinnin väliin…yllättäen. Mutta onneksi tätä kirjoitettavaa riittää ilman sitäkin.

Tiistai-iltana kokoonnuimme pienellä porukalla Heurekan nurmikentälle tokoilemaan ja täällä teimme alkuun paikallaolon ryhmässä. Tuttuun tyyliin Ruskalla ei ollut ongelmia paikalla pysymisen kanssa ja mitä pystyin vähän auton takaa kurkkimaan, taisi tarkkaavaisuuskin olla kiitettävää. Heti paikallaolon jälkeen tehtiin Ruskan kanssa pysähtymisiä ”Sari Kärnän” tyyliin, eli minä kävelin/juoksin taaksepäin ja Ruska tuli vapaasti seuraten perässä (etenimme siis kuonot vastakkain). Satunnaisesti sitten kesken liikkeen näytin Ruskalle pysähtymiskäskyn (käsimerkki, ihan kuin heittäisin pallon) ja kun Ruska pysähtyi nopeasti, heitin lihapullan palkaksi. Tähän otettiin useampia toistoja ja se alkoikin toimia mukavasti.

Pysähtymisten jälkeen otettiin hurjan pitkän tauon jälkeen merkille menoa (oranssi tötsä) ja sepä olikin sitten mukavasti unohtunut Ruskan mielestä. Aluksi MERKKI! –käskyllä Ruska kyllä lähti tötsälle, mutta pyrki ottamaan sen suuhunsa =) Muutaman toiston jälkeen tämäkin alkoi onneksi taas sujua, mutta oli hyvä esimerkki ja muistutus siitä, ettei ne asiat pysy koirankaan mielessä ikuisuuksia, jollei välillä harjoittele. Varsinkaan, kun meidän merkille meneminen ei vielä ole ollutkaan mitään koetasoa tms., niin vaikeaa on vaatia koiran sitä osaavan pitkän tauon jälkeen. Mutta kun sitä toko-uraakin olisi tarkoitus jatkaa (toistaiseksi kolmella toko-startilla saavutettu ALO 1-tulos, AVO 1- ja 2 –tulokset), niin näitäkin treenejä pitäisi enemmän ja enemmän tehdä.