Ei kestänyt edellisten treenien onnen tunne edes seuraavien treenien loppuun asti…pahus. Mutta alkuun onnistunut treenikertomus, jälleen Wiiman kanssa:

Tottiskentän virkaa näin lumiseen aikaan toimittava Paijalan hautuumaan parkkis oli houkuttelevasti tyhjä, kun saavuimme Wiiman kanssa treeneihin maanantaina. Pääsimme siis jälleen harjoittelemaan häiriöttömässä ympäristössä ja hyvinhän se meni tälläkin kertaa. Tekemisen ”riemua” lisää myös se, että Wiima on selkeästi lisännyt kiinnostustaan minun tarjoamia palkkoja – sekä nameja että leluja – kohtaan. Nameihin kiinnostus on varmasti lisääntynyt erityisesti siitä syystä, että raakaruokinnan aloittamisen jälkeen salakavalasti koiran kupeisiin kiinnittyneet ylimääräiset kilot alkavat olla taakse jäänyttä elämää (miten meille todettiinkaan…”nythän se taas alkaa näyttämään paimensukuiselta lapinkoiralta”…), mutta lelukiinnostuksen kasvun syy on hämärän peitossa. Ei sillä, että valittaisin – oli syy mikä tahansa, on huomattavasti helpompaa edes yrittää opettaa koiraa tekemään käskystä erilaisia temppuja, kun se todella haluaa kädessäni/taskussani olevaa palkkaa. Tällä hetkellä, kun vielä harjoitellaan tekniikkaa, käytän enemmän nameja, mutta aina välillä (yleensä ”liikkeiden välissä”) vapautan wiimaisen lapinkoira-energian kahden narupallon heittelyleikkiin.  Leikin lomassa harjoittelimme ainakin seuraamista ja jääviä liikkeitä – ja oli siinä sen verran ohikulkevaa liikennettäkin, että myös kontaktiharjoitukset saimme aikaiseksi. Kun sitten muuta treeniporukkaa alkoi pikku hiljaa valumaan seuraksemme, olin erityisen ylpeä sisimmässäni siitä, että Wiima a) pystyi jatkamaan treenausta, b) ei rynnännyt tervehtimään tulijoita, vaikka taisi jokunen koirakin autoistaan ulos tulla ja c) kulki kytkemättä kanssani autolle, eikä tässäkään rynnännyt muiden ihmisten tykö.  *aaltoja*

Ruskan treenivuorolla otin edellisen kerran noutoharjoituksista viisastuneena jälleen noutoa, tällä kertaa ilman toisten koirien tuomaa häiriötä. Alkuun pari toistoa siten, että jätin Ruskan istumaan ja vein itse kapulan vajaan 10 metrin päähän – käsky TUO! ilman heittoliikettä. Jokaisella kerralla Ruska ei epäröinyt hetkeäkään, vaan kävi hakemassa kapulan normaalisti ja luovutuskin tapahtui korrektisti istualtaan. Tämän jälkeen siirryin harjoittelemaan ”epäonnistunutta heittoa”, eli heitin kapulan normaalisti, mutta sanoinkin TUO! –käskyn sijasta sivullani seisovalle mielikuvitus-tuomarille: ”saanko uusia heiton?”. Ja kuten arvelinkin, ensimmäisellä kerralla Ruska nousi perusasennosta lähteäkseen noutamaan ensimmäisestä s-sihahduksesta. Onneksi se ei kuitenkaan rynnännyt kapulalle, vaan jäi vierelleni katsomaan epäuskoisena tyyliin ”anteeksi, mitä sanoit?”. En siis joutunut kutsumaan sitä takaisin tai kieltämään (kts. aikaisemmat noutotreenit viime vuoden puolelta), vaan otin rauhallisesti sen takaisin perusasentoon ja kävelin itse hakemaan kapulan pois. Uusi heitto ja uusi kysymys tuomarille – ja tällä kertaa Ruska malttoikin istua liikahtamatta paikallaan. ”Sain tuomarilta uusintaluvan”, hain kapulan, heitin uudelleen ja sitten annoinkin TUO! –käskyn, ja koirahan toi. Sama uusiksi, ja taas Ruska malttoi kuunnella, eikä hakenut kapulaa, ennen kuin uusintaheitto oli suoritettu ja oikea käsky oli annettu. Tämä on kuitenkin asia, jota varmaan tulisi pitää mielessä ja muistutella koirankin mieleen aika-ajoin…ettei sitten kokeessa näin käydessä koira liiku paikaltaan ennen lupaa.

Seuraavaksi siirryin vieressä valmiina olleiden toko-luoksetulo törppöjen viereen, tarkoituksena ottaa normaaleja luoksetuloja ilman pysäytyksiä. Enpä vielä tässä vaiheessa tiennyt, miten mustat pilvet päällemme kasautuvat, mutta jo ensimmäinen kokeilu antoi osviittaa, mitä tuleman pitää. Jätin Ruskan maahan, kävelin itse viimeisen törpön luokse ja annoin normaalin ”TÄNNE!” –käskyn. Ruska lähti kuin tykin suusta, mutta n. 10 metriä ennen minua alkoi hidastelemaan ja päätyi eteeni seisomaan n. metrin päähän. Siinä me sit seistä tuijotimme toisiamme ja varmaan molempien päässä liikkui: ”mitä v***ua?!?”. En antanut uutta käskyä, vaan totesin lakonisesti ”ei noin” ja lähdin palauttamaan Ruskan lähtöpaikalle. Uusi yritys ja tällä kertaa Ruska tuli eteen istumaan, tosin epävarmasti ja kauaksi minusta. Palkkasin kuitenkin, koska sentään tuli istumaan. Jälleen uusiksi – Ruska seisoo edessä ja vielä neljäs kerta – sama lopputulos! Eli kolmella neljästä Ruska ei osannut luoksetulon loppuasentoa laisinkaan?!?!?!?!?!?!? Tässä vaiheessa avasin jo suuni ja pyysin neuvoja mukana treeneissä olevilta:  lähdettiin kokeilemaan sitä, että jos Ruska ei tule eteeni istumaan, avustaja nappaa sen kaulassa olevasta liinasta koiran kiinni ja vie sanaakaan sanomatta sen takaisin lähtöpaikkaan, josta kutsun sen uudelleen. Ja tämähän päästiin tekemään, eli viides TÄNNE! –kutsu ja Ruska seisoi taas edessäni. Reija vei ihmettelevän hurtan takaisin ensimmäiselle törpölle, josta sen sitten taas kutsuin – ja sittenhän Ruska kyllä istuikin edessäni…mutta edelleen vinossa ja kaukana. Palkka tästä ja lopetus.

Omituisinta tässä on mielestäni se, että muutaman metrin matkalta TÄNNE! –käsky toimii erittäin hyvin, eli Ruska ampaisee kiinni minuun ja istuu todella napakasti ja nopeasti varpaitteni edessä. Pidemmällä eli koevaatimusten mukaisella matkalla tuntuu kuin Ruska ”unohtaisi”, mitä ollaan tekemässä ja tulee sit eteeni ihmettelemään. Eihän se näin tietenkään ole, mutta kun en voi ymmärtää, mistä tämä johtuu. Ja kun ei tätä ymmärrä, on äärimmäisen vaikeaa lähteä tekemään erityistä korjaussarjaa – vai mitäs olette mieltä?!?

Paikallaolijoilta tuli myös seuraavia hyviä ideoita – kiitos Elina ja Mervi: (1) tarkistettava, ettei koiran selässä ole mitään häikkää, mikä voisi aiheuttaa moisen ”en halua istua” fiiliksen (tätä tosin on vaikea uskoa, kun missään muussa liikkeessä ei istuminen tuota ongelmia – mutta olisi varmasti hyvä varata taas hierontaa, vaikka koekausi ei olekaan käynnissä) ja (2) kuuriluontoisesti luoksetuloja siten, että ottaa palkan näkyviin koiran vielä juostessa, mutta ei vapautakaan sitä vauhdista, vaan auttaa palkalla eteenistumista…ja palkka irtoaa vasta oikeasta loppuasennosta. Tätä lähdetäänkin nyt sitten toteuttamaan, eli seuraavien viikkojen treeneissä tullaan luokse useasti ja toivottavasti lujaa =)